Lopuksi

Noniin, tänään pakkaan laukut valmiiksi ja siivoamme Grahamin kanssa kämpän. Illalla tulee vielä lähipiiri meille illalliselle, sitten viimeistä kertaa kaupungille. Huomenna kello 15.20 alkaa 14 tunnin kotimatka Québecin lentokentältä (-> Montréal -> München -> Helsinki).

Kirjoittajan ajatuspankki on tällä hetkellä hyvin tyhjä. Tunnelma omituinen, haikea, odottava, mutta ennen kaikkea turta juuri nyt. Kai se tästä vielä iloksi tai suruksi muuttuu.

No, joka tapauksessa en koe, että synteesin kirjoittaminen tekisi oikeutta tämän vuoden kokemuksille. Asuin 10 kk tässä maassa, oli hyviä ja huonoja päiviä, arkea ja juhlaa niin kuin muuallakin. Kai voisi siis sanoa, että ehdin sopeutua aika hyvin. Korvaamaton asia on tietysti ne monet ystävät, kylmemmin sanottuna kontaktit, joita olen tämän vuoden aikana saanut. Lisäksi kokemus siitä, että voihan sitä ulkomaillakin asua, on tärkeä ja hyödyllinen. Vuoden kokemusten prosessoimiseen menee varmasti hyvän aikaa.

Opintoihin olen myös erittäin tyytyväinen, opin paljon asioita, ja Kanadan yhteiskunta on niin mielenkiintoinen ja moniulotteinen tutkimuskohde, että siihen varmasti vielä palajan, todennäköisesti jo syksyllä sosiologiankandia tehdessä.

"Fotosynteesi" olisi ollut tietysti hyvä idea, mutta valitettavasti olen kadottanut kamerastani piuhan, jolla kuvia siirretään tietokoneelle. Toisaalta fotosynteesi löytyy vanhoja blogipostauksia katselemalla.

"Blogin tarkoituksena on päivittää kuulumisia elämästäni Kanadassa, mutta koetan keskittyä myös välittämään vaikutelmiani Québecistä, sen ihmisistä, kulttuurista, luonnosta, kaupungista ja provinssista. Kaikenlaiset kommentit kannustuksesta kiroilemiseen ovat tervetulleita på båda språk!"

Näin määrittelin blogin tarkoituksen kesäkuussa 2009. Toivottavasti olen onnistunut välittämään vaikutelmiani kulttuurista ja elämästä täällä. Lyhesti voi vielä sanoa, että mielestäni Kanadan yhteiskunta muistuttaa erittäin paljon suomalaista yhteiskuntaa ja sopeutumisvaikeuksia oli yllättävän vähän.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia lukijoita ja kommentoijia! Tämä on ollut mahtava kahdensuuntainen informaatiokanava, ja kommenttinne ja viestinne lämmittivät kovasti sydäntä moneen otteeseen. Kevään loppua kohden ote hieman kirposi ja blogitus tuppasi jäämään lyhyeksi, mutta päivittelinpäs sentään säännöllisesti kuitenkin!

Hyvää kevättä ja kesää kaikille!

Kuinkas sitten kävikään?

Ystävät, vihamiehet (il n'y en a pas!). Nyt kävi niin hassusti, että muutama viikko jäi tästä välistä kirjoittamatta ja energia ei nyt riitä resitoimaan tuon ajan tapahtumia seikkaperäisesti. Kyseessä oli taas eräänlainen pyörremyrsky, jonka jäljiltä olin monta päivää täysin lyöty. Nyt kerron pääkohdittain ja lyhyesti hauskoista viikoista.

Ensin tuli Kaarle New Yorkiin ja sinne junailin häntä vastaan. Vietimme mainion viikonlopun jääkylmällä Manhattanilla, jossa tapasimme myös Anninan ja Emman kuten edellisessä blogituksessa uumoilin. Posotimme sitten Québeciin junalla Kaarlen kanssa, ja riehuminen jatkui Kanadan puolella. Seuraavaksi viikonlopuksi säidenhaltija viritti varsinaisen pommin, ja 23 asteen lämmössä vietimme lauantaita terassilla Kaarlen ja Naten kanssa, kunnes Québeciin illaksi porhalsi lukioajan ystäväni Nelli, Tuuli, Teemu ja Robert. Graham lähti viikonlopuksi karkuun Ontarioon, jotta mahduimme kaikki finskit tänne nukkumaan. Riehumista lauantaista keskiviikkoon, jolloin suomalaismiehitys päättyi Kanadassa. En tiedä mitä kirjoittaa sen enempää, uskomattoman hienoa, että on tuollaisia ystäviä, jotka viis veisaavat etäisyyksistä ja tulevat morjenstamaan. Hienoja ihmisiä kerta kaikkiaan!

Koulutyöt pääsivät mukavasti kasautumaan edellisten viikkojen aikana ja nyt selvittelen tätä soppaa, jonka itselleni kiehautin. No, ei o paha, ei o paha... Viime viikonloppuna oli sitten aika taas juhlistaa täkäläisten ystävien kanssa, näin lopun lähestyessä tulee tavattua aika paljon kaikkia niitäkin, joita ei ihan päivittäin tullut tavattua alkuaikojen jälkeen, ympyrä sulkeutuu.

Kahden viikon ja kahden päivän päästä olen Suomessa. Aikamoista. Varmaankin ehtiessäni riipaisen vielä jonkinnäköiset fotot ja synteesit, sekä myöskin ehkä fotosynteesit tänne ennen kuin lähden Québecistä. Silti voin nyt jo tiivistää ajatukseni lähestyvästä lähdöstä: Hirveällä haikeudella lähden Kanadasta, mutta lapsellisen innokkaana samalla odotan niitä monia riemukkaita jälleennäkemisiä, jotka kohta tulevat kuin lllliukuhihnalta. Tälläst tää on!

Pärjätkäät!