Hoplaa. Johan on kulunut hetkinen siitä kun viimeksi rykäisin rallatuksen tänne. Niille mainioille ihmisille, jotka jaksavat seurata löpinöitäni kerrasta toiseen, esitän pahoitteluni pitkästä viiveestä, mutta tarvitseehan blogailijakin lomaa välillä. Toinen syy blogin ilmestymättömyyteen on se seikka, että uudessa kodissani ei toimi netti, vaikka pitäisi. Tapeltuani asian kanssa joitain päiviä olen nyt huomannut netittömyydessä myös hyviä puolia. Perusteeton ja päämäärätön internetissä hengailu on vähentynyt huomattavasti kun verkostoidun sähköisesti vain koululla tai lähikirjastossa (josta tämäkin blogi nyt sinkoutuu cyberavaruuteen). Niinpä aikaa on vapautunut runsaasti kehittävimmille harrastuksille, kuten esimerkiksi lahjakirjojen lukemiselle (monta hyvää kirjaa sain, kiitos niistä!) ja perusteellisemmalle ruoanlaitolle (nyt kun on kunnon keittiökin!).
Suomesta tuli myös Henrik Meinanderin kirja
Suomi 1944. Olen aika innoissani, lähestymistapa ja käsitteen ”tunnemaisema” tutkiskelu vuoden 1944 suomalaisen yhteiskunnan osalta on kiehtova ajatus, vaikkei ko. aikakauden historia varsinaisesti lukeudukaan tieteellisten intressejeni kärkeen (nööh nööh, kevyt nörttilause!). Tällaiset hyvät, yleissivistävät ja inspiroivat kirjat palauttavat kuitenkin uskon omaan opiskeluun ja muistuttavat siitä, miksi alunperin on ruvennut lukemaan historiaa. Suosittelen siis lämpimästi kaikille!
Joululoma oli täysi kymppi. Olosuhteet huomioiden voi sanoa, että sukulaisia ramppasi kylässä suorastaan ovista ja ikkunoista. Anni-serkun ja Janne-serkkupuolison kanssa vietimme ensin mainiot neljä päivää Québecissä. Jouluaattona söimme hyvin eräässä vanhankaupungin ravintolassa ja istuimme vielä hetkisen Fou Bar –nimisessä kuppilassa (hullubaari), jonka henkilö- ja asiakaskunta oli paikan nimen mukaista. Onneksi 23. päivä olimme saaneet paremman kuvan Québecin baareista, kun l’Ostradamus –pubin omistajasetä tarjoili meille, ainoille asiakkailleen, ensin ilmaisia perunalastuja ja sitten runsaalla suolalla maustettua kurkkua ja porkkanaa. Naureskelimme etenkin vihanneslajitelmalle, kunnes pappa tuli vielä pöytäämme kädessään thaimaalainen korurasia, jonka hän lahjoitti hämmästyneelle Annille. Tämän jälkeen totesimme, että parasta lähteä ennen kuin kaveri keksii mitä seuraavaksi voisi omaisuudestaan uhrata asiakasviihtyvyyden nimissä.
Uuteen kämppään muutettuani (25.12.) majoituimme kaikki Rue du Roilla ja teimme joulupäivänä yhdessä aivan mainion jouluaterian alkupaloineen ja jälkiruokineen. Kyseessä oli cross kitchen –henkinen joulupöytä, jossa suomalaisten jouluherkkujen (mm. graavilohi ja porkkanalaatikko) lisäksi paikkaansa hyvin puolusti muun muassa hanhenmaksa ja paikallinen nougat. Hyvän aterian ja hyvien ruokajuomien jälkeen keskustelut jatkuivat pikkutunneille ja pakettejakin päästiin avaamaan, niitä oli posti tuonut runsain määrin, kiitos kaikille lähettäjille!
Tuskin olin hyvästellyt Annin ja Jannen (meinasin ensin myöhästyttää heidät Ottawan-kyydistä huonon aikataulusuunnitteluni takia, mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin), kun sain jo vastaanottaa uuteen kotiini vanhempani sekä pikkusiskoni Marjan. Uuden asunnon kahdessa kerroksessa on hyvin tilaa näinkin isolle porukalle nyt kun Graham on vielä Ontariossa kotiseudullaan. Kuusi kuukautta on pitkä, mutta samalla kovin lyhyt aika, eikä tarvinnut kauaa ihmetellä elämänmenoa puolin ja toisin kun jo tuntui täysin normaalilta, että perheeni olikin yht’äkkiä täällä. Ja mukavaa oli kierrellä Québeciä ja näyttää paikkoja. Vanhempien kanssa shoppailu ei myöskään ole koskaan väärin, taloudellisesta näkökulmasta se on esimerkiksi toisinaan ihan jees juttu! Uuden vuosikymmenen ensimmäisenä päivänä lähdimme junalla (luksusta!) Montréaliin, jossa niin ikään oli mukavaa. Talvista ja hienoa. Ja edelleen neljännen visiitin jälkeen olen sitä mieltä, että Montréal on yksi kivoimpia näkemiäni kaupunkeja. Kaksikielisyyteen ja toisaalta multikulturalismiin liittyvä dynamiikka tekee paikasta lukemattomien tutkimusretkien arvoisen ja kolme isoa yliopistoa (yksi englanninkielinen ja kaksi franskia) luo nuorekkaan yleisilmeen. Ja kaupungin koko on täydellinen (reilu 3,5 miljoonaa sielua), metropolin tuntu on läsnä katuja dallaillessa, mutta kyseessä ei silti ole mikään ihmisiä nielevä kaupunkihirviö. Näimme paljon asioita kirkkoarkkitehtuurista inuiittitaiteeseen. Jääkiekko-ottelu kuului tietenkin myös ohjelmaan ja äitinikin pääsi nyt ensimmäistä kertaa elämässään lätkämatsiin (miten voi olla mahdollista...?). Toisaalta Les Canadiens Centre Bellissä Montréalissa ei ole huono paikka aloittaa!
Nyt olen taas Québecissä, kotikaupungissa. Ja tyytyväinen ja onnellinen olen kaikin puolin, kävin koululla eilen kokeessa, jonka perusteella sijoitus tietyn tasoiselle ranskankurssille tehdään. Tänään kävin kuulemassa tuloksen ja todella hyvin oli mennyt koe, vielä on näköjään kesäkurssilla opitut finessit hallussa. Niinpä on taas korkean tason kielenhuoltoa tiedossa keväällä, mutta hyvä niin, tämän ihanan Québecin murteen vastapainoksi tekee ihan hyvää là là!
Oikein mainio tauko on ollut tämä joulu ja vuodenvaihde. Nyt käynnistyy sitten taas opinnot ja opiskelijaelämä, ja ne (vain!) neljä kuukautta jotka minulla on täällä vielä jäljellä. Tuntuu oudolta, että niin vähän on enää aikaa, mutta hetki kerrallansa se on elettävä eikä viikkoja laskien.
Säätila täällä on mainio, muutama pakkasaste ja aurinko paistaa korkealta. Mutta ensi viikolla päästään täälläkin kunnolla talvipakkasten makuun.
Hyvää uutta vuotta, tehdään tästä hyvä vuosikymmen!
Kuvat:
I Jouluista alakaupunkia ja lumimyräkässä värjöttelevät tontut
II Mikä naurattaa? – jouluaaton iloista tunnelmaa Annin kuvaamana
III Lahjapöytä!
IV Iskemätön alkupalapöytä
V Joulupäivän 2009 päähenkilöt minun näkökulmastani: Anni, Janne ja hyvin onnistunut Monseigneur Ankka (lautasella).
VI Joulutunnelmaa. Anni lukee lahjakirjaa, muut kuuntelee ja Badou-kissa pyrkii syliin.
VII Kelkkaränni Terrace Dufferinilla Québecissä, tätä piti tietysti Marjan kanssa kokeilla, Äitikin pääsi painoksi mukaan, hehhe.
VIII Mude, faija ja Mare vesiputouksella.
IX Chute Montmorency Québecin lähellä (veisputous vasemmassa laidassa). Putous on 30 metriä korkeampi kun Niagaran putoukset.
X Lätkää. Montréal hävisi Buffalolle 1-0. Voiton takuumiehenä Buffalon ilmiömäinen maalivahti Ryan Miller. USAn veska olympialaisissa, muuten. Pelottavaa. Mutta onhan meilläkin onneksi Kipper!
