Elämäni päiviä

Niinpä täyttyy jo neljäs viikko huomenna tästä retkestä. Mitään ihmeempiä ei täällä ole tapahtunut, olen opiskellut ranskaa ja tavannut ihmisiä, jo kavereiksi tulleita sekä uusia tuttavuuksia. Torstai-illan juhlistimme tenttejä. Perjantaina ja lauantaina kaupungilla, Myran kavereita Torontosta tuli tänne ja liikuimme heidän kanssaan. Perjantai-iltana katselimme hienon Moulin à Images -valoshown. Kyseessä on kanadalaisen ohjaajan Robert Lepagen suunnittelema esitys, jossa vanhan siilon pitkälle seinälle heijastetaan kuvia ja valoinstallaatioita, jotka kuvaavat Québecin historiaa. Vaikuttava oli kyllä, hauska idea! En saanut valitettavasti millään järkevää valokuvaa esityksestä. Perjantaina myös tähän mennessä paras ateria eräässä Vieux port -kaupunginosan ravintolassa, marinoituja sinisimpukoita, kulho rasvaisia ranskalaisia ja lasi valkoviiniä. Yhdistelmänä aivan lyömätön! Annos muistutti minua tietenkin Montpellierissa keväällä 1997 syömästäni sinisimpukka-ateriasta, joka edelleenkin edustaa mielessäni täydellisen annoksen ideaa. Myran kavereiden kanssa pyöriessä tuli sellainen tunne, että voisihan sitä omillekin ystäville mielellään näyttää Québeciä. Joten ebookersiin lentoja varailemaan nyt!

Eilen alkoi toisiksi viimeinen viikko kesäkurssia. Odotan jo elokuun loppua, kun varsinaiset opinnot alkavat, vähän taisteluväsymystä tämän kesäkurssin kanssa ehkä ilmassa nyt. Eilisiltana terassilla muutaman kaverin kanssa, mm. Sean (Edmonton) ja Shahin (Vancouver). Tänään tapaan taas Jean-Francois'ta ja väsäilen vähän kouluhommia. Uintia olen harrastanut kuin hylje konsanaan, sekä määrällisesti, että tyylillisesti. Mainio liikuntamuoto kyllä!

Tällaisia taas täältä, muutto uuteen kotiini loppuviikosta, odotan innolla, että pääsen uuteen huoneeseeni. Etenkin odotan, että pääsen viimein keittiöön laittamaan kunnon ruokaa!

Postailen taas lähempänä viikonloppua, laitan taas jotakin mielenkiintoista informaatiota Québecistä kylkeen, ettei tämä mene ihan päiväkirjatouhuksi.
Voikaa hyvin!

Kuva: Taivas québeciläisittäin:

Innostunut sonnI

Morjensmorjens! Ostin viime viikolla englanninkielisen yleisesityksen Québecin historiasta. Kirjan kirjoittajat ovat Québecin historian asiantuntijoita Montréalin kummastakin yliopistosta. Olen selannut kirjaa minkä olen ehtinyt, ja voi mitä tavaraa, olen aivan haltioissani. Lisäksi löysin muutaman erinomaisen tieteellisen artikkelin québeciläisestä identiteetistä netistä, ja ruokahalu sen kun kasvaa syödessä. En jaksa odottaa, että historiankurssini alkavat syyskuussa. Etenkin 1800-luku on erinomaisen mielenkiintoista aikaa identiteettihistorian näkokulmasta, ja olen löytänyt jo niin monta yhtymäkohtaa Suomeen, että jos Joku ei kirjoita näiden maiden kielioloista ja identiteeteistä vertailevaa gradua, kunhan pääsee takaisin Suomeen, niin Joku on itseensä pettynyt.

En tylsistytä teitä nyt enempää näillä jutuilla, mutta annan pienen hauskan esimerkin historian poukkoilusta. Selitän lyhyesti käsitteen "kanadalainen" (ransk. canadien/-nne, engl. canadian) historian:
Kun Jacques Cartier "löysi" Kanadan vuonna 1534, tapasi hän alkuasukkaita (irokeesejä), jotka opettivat hänelle kylää tarkoittavan sanan "kanata". Cartier ja muut 1500-luvun ranskalaiset kutsuivat intiaaneja tästä lähtien kanadalaisiksi. 1600-luvulla canadien sai uuden merkityksen. Sillä tarkoitettiin Canadan siirtokunnassa syntyneitä "ranskalaisia" ihmisiä erotuksena Ranskasta tulleisiin ensimmäisen polven siirtolaisiin. Seuraava käänne osui 1800-luvulle, jolloin myös englanninkieliset kanadalaiset alkoivat puhua itsestään kanadalaisina, koska he eivät enää halunneet olla englantilaisia. 1800-luvun loppupuolella, ja voimakkaammin 1960-luvulla quebeciläisen identiteetin ja kansallistunnon jälleen aktivoituessa, nousi esiin tarve erottua englanninkielisistä kanadalaisista. Niinpä käsite "québecois/-e" yleistyi käytössä, ja nykyään québeciläiset puhuvat itsestään ensisijaisesti québeciläisinä, ja vasta sitten kanadalaisina.

Tällaisia. Sunnuntaina kävin nauhoittamassa edellisessä blogitekstissä mainitun audioguide-nauhan. Yves, joka pyörittää taksivenefirmaa, haki minut autolla yliopistolta ja nauhoittelin 55 tekstinpätkää hänen tietokoneelleen. Nauhoituksen jälkeen ajoimme läheisen Wendaken Huron-reservaatin läpi. Muutoin oli samannäköistä kuin ympäröivällä omakotialueella, mutta kyltit olivat Huron-intiaanien kielellä.

Maanantaina koulua ja uimista. Illalla yliopiston pubissa Jean-Francois'n kanssa. Erittäin mukava kaveri New Brunswickistä, ja mikä hauskinta, hän on täällä aina jouluun asti! Tiistaina menin koulun jälkeen keskustaan, St-Jean-Baptisten viihtyisään kaupunginosaan. Kiertelin kirja- ja kitarakauppoja ja kahvittelin auringonpaisteessa. Iltapäivällä pyörälenkki Myran ja Patrician kanssa St-Charles -joen rannalla (Lawrencen sivuhaara). Eilen ei kummempia, koulua ja uintia taas, ja tentteihin lukemista. Tänään sitten tentin sekä kielioppi- että kulttuurikurssin välitentit, hyvin män. Ja pisteet menee tällä kertaa Suomeen ja Tapiolan lukioon, tai ehkä koko Suomen koulusysteemille, sekä Åbo Akademin ranskanopetukselle. Neljän vuoden aikana olen ehtinyt Suomessa oppia saman verran kielioppia kuin paikallisten alakoulun ranskanopettajien tutkintoon sisältyy. Tyytyväinen ja kiitollinen täytyy olla, että on saanut käydä koulun Suomessa!

Noniin, johan oli hehkutusta riittävästi yhteen blogitukseen. Nyt täällä on kuuma ja aurinko paistaa, joten lähden viikonlopun viettoon, terassi kutsuu! Oikein hyvää lähestyvää viikonloppua myös Suomeen, nauttikaa heinäkuun viimeisestä viikonlopusta (NIIIIIIIN se aika rientää!)!

Kuvat:
1. Laurentides-vuoristo siintelee.
2. Keskustan ulkopuolella näyttää mm. tältä.
3. Québec skyline. Ei nyt mikään New York, mutta kaupungin yleisilme on muutenkin hyvin eurooppalainen.

Quelques québécismes pour vous!

Kanadan ja sitä myöten Québecin rahayksikkö on Kanadan dollari (1 CAD=0.64 €). Ranskaksi dollari on joko maskuliinimuotoinen "un dollar" tai slangin feminiininen "une piasse". Dollarin sadasosa on sentti eli un cent (lausutaan "sen[t]", eikä niinkuin lukua 100 tarkoittava sana cent = [saan]), rennompi "une cenne", tai slangin "un sous".

"Moi aussi", sanoo ranskanranskalainen tarkoittaessaan "minä myös". Québecin oma poika tai tyttö sanoo "moi itou". "Itou" on vanhaa ranskaa ja tarkoittaa samaa kuin "aussi", eli "myös". Englannin sana "too" tulee todennäköisesti tästä vanhasta ranskalaisesta sanasta. Sana "moi" lausutaan Québecissä eri tavalla kuin Ranskan ranskan standardiversiossa. Vaikka vanhan mantereen sanakirja kehottaa lausumaan "mwa", sanovat québeciläiset "mwe".

"Itou"-sanan ensimmäinen i tippuu pois puhuttaessa. Niinpä "moi itou" kuulostaa huonoin foneettisin aakosin kirjoitettuna suunnilleen seuraavalta: "mwe [a]tu", eli melko samalta kuin englannin "me too". Huomioitavaa on, että Québecin ranska ei tässä yhteydessä siis ole lainannut ilmaisua amerikanenglannista (lainoja englannista on toki myös, puskuri on täällä "bumper" ja maapähkinävoi "beurre de pinottes"). Jos jotain lainaamista on tapahtunut, on se toiminut toiseen suuntaan. Saman logiikan mukaan lausutaan sana "oui" =kylläkyllä! Québecissä [we], eikä [wa], kuten standardiranskassa.

"Maintenant" on standardiranskaa ja tarkoittaa "nyt". Québecissä käytetään usein saman asian ilmaisemiseen myös ilmaisua "astheure". "Astheure" on ajan myötä muotoutunut lyhennelmä sanoista "à cette heure" = tällä hetkellä. Sana lausutaan kuten alkuperäinen fraasi, joskin hyvin nopeassa tahdissa.

Edellä esitetty perustuu paitsi keskusteluihin, myös kursseilla opittuihin asioihin sekä erinomaiseen blogiin http://www.learncanadianfrench.com/ . Jos joku (tiedän että teitä on siellä useampi!) on yhtä lapsellisen innostunut kielistä kuin minä, kehotan ehdottomasti tutustumaan kyseiseen blogiin.

Cirque du Soleil, croissant et ça va!

Festival d'été on nyt ohitse, joten aikaa muuhun kun konserteissa juoksemiseen on ensi viikkoina enemmän. Viime viikko sisälsi musiikkia joka ilta, torstaina oli KISS ja eilen Sting. Ensin mainittu oli varsin sympaattinen show, ja hyvin soitettu. Stingin keikka oli rauhallinen, leppeä konsertti, niin ikään erinomaisten muusikoiden toteuttama.

Perjantaina oli todella kaunis päivä. Meidän kurssille se on kaiken lisäksi vapaapäivä, joten suuntasimme keskustaan Myran ja Erican (luokanopettajaopiskelija, Vancouver)kanssa. Myran torontolainen kaveri Heather ja H:n australialainen kaveri Katie sattuivat olemaan kaupungissa road tripillään Kanadan läpi. Niinpä istahdimme erään ravintolan terassille hyväksi toviksi nauttimaan kesästä. Myöhemmin kiersimme vanhaakaupunkia. Illan kruunasi Cirque du Soleilin upea performanssi. Täytyy kyllä antaa arvoa tämän kaupungin kulttuuritarjonnalle (ainakin juuri tällä hetkellä). Festivaali oli niin hyvin järjestetty ja etenkin rahoitettu, että käytännössä kenellä tahansa on varaa osallistua koko viikon kestäviin tapahtumiin. Sen lisäksi Cirque du Soleil, joka lie maailman tunnetuin sirkusryhmä, esiintyy keskiviikosta sunnuntaihin koko kesän ajan ilmaiseksi joka ilta. Julkisen epätilan käytöstä myös pisteet, sillä esiintymislava oli rakennettu kahden moottoritiesillan alle jäävälle kentälle, jossa muuten ei tapahdu mitään. Ja joka paikkaan riittää ihmisiä niin käsittämättömästi tässä Helsingin kokoisessa kaupungissa!

H ja K menivät illan lopuksi bussilla asumukselleen, minä ja Myra olimme pyörillä liikenteessä. Ja tietenkin, tietenkin, taivas repesi juuri kun nousimme pyörien selkään. Vartin polkeminen kaatosateessa jätti hiukan ikävän muiston illan päätteeksi. En halua valittaa, mutta sää saisi kyllä vähän mennä itseensä. Täällä on kuin Englannissa konsanaan, äskenkin kahvia automaatista odottaessani pistin pään ulos ovesta hetkeksi hengittääkseni aamunraikasta kesäilmaa, ja juuri sillä hetkellä ropsahti kunnon kuuro päälleni. Mutta mitäs pienistä.

Eilen kävin parturissa ranskaksi. Olen ylpeä suorituksestani.

Tänään varsin hauska ohjelmanumero edessä. Viime viikolla, kun olimme pubikierroksella, oli Chez Dagobert -ravintolan ulkopuolella eräs äijä, joka jakoi mainoksia taksivenefrimastaan. Otin yhden lehtisen ja jäin juttelemaan, koska halusin tietää pääseekö Québecissä millään purjehtimaan. Kaveri ei osannut siihen vastata. Sen sijaan hän tarvitsi jonkun lukemaan englanninkielisen audioguide-turistiopastuksen veneellensä. Sanoin ensin, että ei hänen minua kannata pyytää, vaan jotain englanninkielistä ihmistä, mutta kun hän lupasi neljän tunnin ilmaisen kiertoajelun joella niin suostuin. Tänään käyn nyt sitten lukemassa kaupungin historiasta kertovan tekstin nauhalle. Jos siis joskus menette Québecissä taksiveneellä turistikierrokselle, niin eglanninkielinen ääninauha on sitten huonolla aksentilla luettu. Eli älkääpä menkö, tai valitkaa en français, s'il vous plaît.

Laitetaan nyt vähän kielellisiä huomioitakin taas loppuun. Aikaisemmin kirjoitin, että kun olen aloittanut ranskaksi, niin useimmiten ihmiset ovat vaihtaneet englanniksi. Tästä saa sen kuvan, että väki täällä puhuisi hyvää englantia. Yllättävä tosiasia on kuitenkin se, että edes nuorista kovinkaan suuri osa ei puhu sujuvasti englantia. Tähän on varmasti osasyynä ne psykologiset kielen ja kulttuurin suojamekanismit, jotka täällä ranskankielisille tulevat jo varhaiskasvatuksessa selviksi. Tämän kaksikielisen maan kieliryhmien historia on verrattomasti monimutkaisempi kuin oman kaksikielisen kotimaamme, ja se näkyy ennakkoluuloina ja tietämättömyytenä. Vanhankaupungin turistikahviloissa englanti tietenkin sujuu.

Jääkää hyvin taas, pitäkää yhteyttä! Kiitos niille, jotka näin jo ovat tehneet, pienetkin terveiset tuntuvat kivoilta kun tulevat valtameren takaa! Jatkan croissant-aamiastani ja ajattelen lämmöllä kaikkia teitä!

Kuvat:

1. Vahdinvaihto kaupunginmuureilta kuvattuna. Tittidii!
2. Sirkusta moottoritieliittymän katveessa.
3. Kesäinen hetki ja hilpeä seurue (paitsi itse näytän jännittävän kuvan onnistumista).

Je suis à l'aise à Québec! Vai sittenkin au Québec?

Koskapa otsikko jo ilmaisee, että hyvin menee, niin aloitetaanpa tällä kertaa muista asioista kuin minusta itsestäni:

Kielistä:

Otsikon molemmat vaihtoehdot ovat oikein, sillä:
-"à Québec" tarkoittaa "Québecin kaupungissa", kaupunki kun on nimeltään (Ville de)Québec.
-"au Québec" tarkoittaa "Québecin provinssissa", provinssin nimi on (Le) Québec.

-sana "pas" eli suomen "ei" lausutaan Québecissä "po". Hassun kuuloista, mutta on jo tarttunut.

-Kanadan englannissa vessa on nimeltään washroom, eikä restroom kuten jenkeissä.
-"American" tarkoittaa jenkkiä tai jenkkiläistä, kanukit eivät siis ikinä kutsu itseään amerikkalaisiksi. "North American" on eri asia. Ehkäpä ei yllättävää, mutta tärkeätä silti.
-Kanadan englannin murteissa keskiosan ja länsirannikon murteet muistuttavat toisiaan, itärannikon aksentti on puolestaan terävämpi.

Edellä mainitut asiat perustuvat keskusteluihin erinäisten kanukkien kanssa.

Musiikista:

Mainio Festival d'été jatkuu edelleen. Kohokohtia tähän mennessä hasidi-juutalainen rap-artisti Matisyahu (en ota kantaa laulujen viestiin, mutta aika hauska konsepti): http://www.youtube.com/watch?v=jT-sDgAZ9yU&feature=related , sekä loistava amerikkalainen yhtye Beirut. Beirutin rock hakee vaikutteita välimeren alueen musiikista ja vaskisektio oli livenä TIMMI! http://www.youtube.com/watch?v=N-mqhkuOF7s&feature=related

Otsosta:

Kiva viikonloppu takana. Perjantaina oli vapaapäivä, ja otin todella rauhassa aamupäivän. Illalla liityin erään kanadalaisen porukan (ihmisiä ympäri maata) matkaan ja menimme pyörimään festivaaleille (tapahtumapaikat siis Québecin keskustassa). Mitään erinomaisen mielenkiintoista ei ollut tarjolla, joten siirryimme tarkastamaan pari paikallista baaria (Ozone, Chez Dagobert), hyvä meininki kun kaupunki on festivaalien takia täynnä väkeä.

Lauantaina olimme vaeltamassa Parc de la Jacques-Cartierissa (Jacques Cartier ei tietenkään ollut "la", vaan mies, mutta artikkeli viittaa äijän mukaan nimettyyn jokeen). Maisema oli yllättävän kotoinen kasvillisuuden puolesta, mutta korkeuserot olivat (Etelä-)Suomeen verrattuna valtavia. 5 kilometrin puristus ensin ylös vuoren huipulle ja sitten sama matka takaisin alas oli hyvää kuntoilua lauantaiaamulle. Loppupäivä menikin sitten palautuessa. Puistoretkellä tapasin myös Larsin. Kaveri on kolmannen polven kanadanruotsalainen, yllättävän hyvin ruotsin kieli säilynyt hänelle asti, hauska oli jutella. Hän oli aivan innoissaan kun pääsi puhumaan ruotsia.

Sunnuntaina pyykkipäivä, illalla syömässä vanhassakaupungissa Myran ja Patrician kanssa, sitten edellä mainitun Matisyahun keikka. Maanataina koulua ja illalla taas festivaaleilla Myran, Patrician ja Madeleinen (opinnot: ransk. kirjallisuus, kotipaikka: Calgary) kanssa katsomassa Beirutia,kerrassaan inspiroiva kokemus! Iltapäivällä kävin hoitamassa hieman byrokratiaa pois alta, paikallisen Kelan palvelu oli aivan mainiota. Virkailija puhui selkeää ranskaa, jota ymmärsin hyvin. Niinpä olen nyt Québecin sairasvakuutuksen piirissä.

Tänään koulua aamulla, iltapäivällä kävimme ostamassa Patrician kanssa pyörän, vanhan Peugeotin valmistaman sotaratsun. Kuva alempana. Illalla olin uimassa, koululla on oma iso uimahalli, jossa on myös SAUNA ! Löylyä ei tosin saa paloturvallisuussyistä heittää, mutta olen silti erittäin onnellinen, että pääsen kylpemään täällä! Aika mahtavaa. Uiminen ja saunominen on sitä paitsi opiskelijoille ilmaista.

Kaksi viikkoa huomenna takana Pohjois-Amerikassa. Meinasin unohtaa yhden pienen yksityiskohdan. Onnistuin hävittämään pankkikorttini torstaina (niin, näin nopeasti se kävi!). Onneksi minulla oli jonkin verran käteistä ja selvisin viikonlopun yli. Partiolaisen lailla aina valmiina oleva isäni (hyvä, Papi, ja kiitos!)uhrautui jättämään saariston kesän hetkeksi. Hän lähetti minulle tänään Turusta toimituksen, jonka noudin paikallisesta pankista. Nyt on taas millä mällätä. Tai ainakin millä ostaa syötävää.

Hyvät ystävät, täällä on mukava olla. Toivottavasti kaikki on kaikilla hyvin myös siellä. Tulkaa käymään, jos tulee tylsää!

P.S. être à l'aise = olla tyytyväinen, viihtyä (Saana korjaa jos meni päin mäntyläistä)

Kuvat:

1. Uljaan Peugeotin ylpeä omistaja (tosin käyttöoikeuteni alkaa vasta neljän viikon päästä)
2. Kampusta (huono kuva), rumarumaruma. Mutta toimiva. Ja iso.
3. Parc national de la Jacques-Cartier, maisemaa: jokilaakso.

Täällä on mustia oravia!

Hyvää perjantaita kaikille täältä vaihteeksi aurinkoisesta Québecistä! Yritän saada kuvan oravista pian, ne on aika hauskoja.

Voin ja viihdyn hyvin, sanottakoon se nyt alta pois heti alussa. Niin kuin arvata saattaa, olen tavannut paljon uusia ihmisiä, lähinnä muualta Kanadasta sekä jenkeistä. Eurooppalaisia ei lisäkseni ole juuri ollenkaan. Tämä ranskankurssi, joka kestää 5 viikkoa, on lähes kaikille muille osallistujille vain kesäkurssi Québecissä, ja he palaavat siis koteihinsa elokuun alussa. Tämä on tietenkin hieman kurjaa siitä näkökulmasta, että en tässä vaiheessa vielä voi tutustua niihin ihmisiin, joiden kanssa tulen viettämään koko lukuvuoden täällä. Mutta hauskaa se on tämäkin, ei sitä käy kiistäminen.

Opinnoista: minut sijoitettiin jostain täysin käsittämättömästä syystä alkutestin perusteella tasolle supèrieur, eli kaikkein haastavimmalle kurssille. Em. kurssilla on muun muassa useita ranskanopettajia ja ranskaa toisena äidinkielenään puhuvia, joten opetuksen taso on todella varsin korkea. Eipä siinä mitään, nopeasti on jo viikossa oppinut kieltä kun pakko on ollut sönköttää. Kurssi jakaantuu kielioppi- ja kulttuuriosaan. Kulttuurikurssi käsittelee Québecin kulttuurihistoriaa ja kieltä ja on todella mielenkiintoinen. Opettaja (ei historioitsija vaan lingvisti) ei kyllä ole aivan objektiivinen kaikissa arvioinneissaan koskien Québecin historiaa ja anglojen (=engl.kieliset kanadalaiset) ja francojen (=ranskankieliset kanadalaiset) keskinäisiä suhteita. Mutta ça va.

Kurssitoverit ovat todella mukavia, eniten olen viettänyt aikaa Myran (kirjallisuuden tohtoriopiskelija, Toronto), Patrician (ranskanopettaja, Vancouver), ja Jean-Francois’n (opiskelija, New Brunswick) kanssa. Keskiviikkona olimme juhlistamassa Myran synttäreitä yliopiston pubin terassilla. Kivaa oli, paljon muutakin porukkaa samassa paikassa.

Torstaina taas tiukasti opintoja aamusta lähtien. Illalla alkoi Québecissä Festival d’été, valtava viikon kestävä musiikkifestari. Viikon kaikkiin konsertteihin sisäänpääsyn takaava ranneke maksoi vain 45 dollaria! Torstaina olimme katsomassa Jeff Beckin keikkaa sekä yleisesti hengailemassa kaupungilla. Aivan tuhottomasti porukkaa.

Supèrieur-kurssilaisten kanssa olemme puhuneet vapaa-ajallakin ranskaa, mutta kuri alkoi heltyä eilisen aikana. Tämä on sikäli varsin vapauttavaa, että keskustelun taso pääsee useimmilla kuitenkin hiukan syvemmälle englantia kuin ranskaa puhuttaessa. Itselläni ero on tietenkin vielä huomattava, mutta kyllä se ranskakin sieltä pyrkii ylöspäin. Englanninkielisten aksentilla puhuma ranska tuottaa kyllä huomattavia ymmärtämisongelmia, kursseilla sen sijaan olen pysynyt hyvin mukana opetuksessa.

Kämppäni täällä kampuksella on ihan kiva. Tämän saa tulkita miten haluaa, mutta vuokrasin eilen 1. elokuuta lähtien huoneen kampuksen ulkopuolelta. Jeee! (tämä on erinomainen asia!) Huone sijaitsee aivan yliopiston lähellä, erään vanhemman pariskunnan omakotitalon toisessa siivessä, jossa jaan keittiön ja muut tilat viiden muun opiskelijan kanssa. Toivottavasti ovat mukavia. Alue on kivaa, omakotitaloja ja puutarhoja. Vuokra on naurettavat 290 dollaria, hintaan sisältyy kaikki mahdollinen.

Pyörän osto tänään edessä, ostamme Patrician kanssa puoliksi siten, että hän saa käyttää sitä nämä neljä viikkoa kun on täällä ja sen jälkeen tsygä jää minun haltuuni. Myöhemmin illalla ohjelmassa taas festivaalia kaupungilla.

Tässä nyt enimmät höpinät taas tältä erää, voikaa hyvin ja nauttikaa heinäkuusta, toivottavasti tulee kivoja säitä ja päiviä!

Kuvat:
1600-1700 -lukujen taloja Rue-Sous-Le-Fort -kadulla
Viehättävä Notre-Dame-des-Victoires -kirkko, niin ikään alunperin 1600-luvulta
"Je me souviens" (=minä muistan), Québecissä jopa rekisterikilvet muistavat ranskankieliset juurensa

Terveisia Québecista!

Pahoittelen alkuun, etta joudun kirjoittamaan asuntolan koneelta, joten tekstista puuttuu skandinaaviset kirjaimet. Asia korjautuu, kunhan saan itse netin.

Ensin lyhyesti NYCin keikasta. Erittain nopea, mutta tehokas stoppi kyseisessa kaupungissa. Saavuin keskiviikkoiltana ja majoituin saman tien Chelseassa sijaitsevaan hellhole -tyyppiseen majoituslaitokseen. Nukuin hyvat younet ja lahdin seuraavana paivana aikaisin alemmas Manhattanille. Kavin Italian American Museumissa. Taalta kavelin The New Museum of Contemporary Art:iin Bowerylle. Erittain suositeltava paikka, paljon hauskaa ja hienoa uutta tavaraa esilla. Vessa-aulan Donor Hall -teos kuvasi verkostojen avulla, miten erilaiset firmat, jarjestot ja poliittiset organisaatiot vuosittain osallistuvat hyvantekevaisyyteen. Teoksen tutkiskeluun meni yllattavan kauan. Aiti (=mamma), Johnson&Johnson oli antanut 1,8 miltsia, mutta Cokis oli antanut 13 miljoonaa, joten viela on matkaa!

Illalla erittain miellyttava kokemus. Ystavani Nyban newyokrilainen ystava Allan ja A:n tyttoystava Jen olivat kutsuneet minut kotiinsa East Villageen. Drinkkien jalkeen siirryimme alakertaan loistavaan intialaiseen ravintolaan. Erinomaisten keskustelujen ja liian ison ruokamaaran jalkeen isantapariskunta maksoi viela vakisin ravintolalaskuni! Aika fantastista porukkaa. Kavin illan lopuksi kuuntelemassa setin klassista rockia Café Wha:ssa. Ihan hyva oli mutta on silla lavalla joskus varmaan parempikin meno ollut...

Perjantaina aamupaivalla lahdin sitten Greyhoundilla kohti Montréalia. Bussi oli heti alkuunsa yli tunnin myohassa. Liikenne oli tukossa NY State Thruwaylla, joten rajalla olimme yli 2 h aikataulusta jaljessa. Itse jain sitten viela rajalle jumiin, koska minulla ei viela ole Kanadan Study Permitia (Québecin vastaava kylla loytyy, tuplabyrokratia on ihanaa). Ensin minua ei meinattu paastaa rajan yli ollenkaan, mutta lopulta rajavirkailija heltyi antamaan valiaikaisen oleskeluluvan. Ennen elokuun loppua pitaa nyt sitten kayda edestakaisin jenkeissa, jotta se onneton Study Permit saadaan leimattua rajalla. Posotin rajalta sitten seuraavalla bussilla Montréaliin, josta onneksi sattui juuri lahtemaan bussi Québeciin. Perilla olin n. kahdelta yolla. Matka oli rajasaatoa lukuun ottamatta kokonaisuudessaan aika kiva, luin ja nukuin ja katsoin jannia maisemia.

Lauantaina kavelin Québecin vanhaan kaupunkiin asunnoltani (tavallinen asuntolaluukku, pieni ja tunkkainen) Univeristé Lavalin kampukselta, n. 5 km vaellus. Kaupunki on kylla kaunis ja tunnelmallinen, viihdyin valittomasti hyvin. 1600-1700 -luvuilta peritytyvat kujat ovat vaatimattomia, mutta todella kauniita! Aika pintaraapaisu oli lauantain reissu, ja kun vetta rupesi tulemaan aika reippaasti niin otin bussin takaisin kotiin. Illalla lenkki sateessa, teki hyvaa.

Tanaan kavin aamulla laheisessa ostoskeskuksessa hommaamassa kannykan tanne. Mallilta otin bussin keskustaan (vanhaan kaupunkiin), jossa pyorin eilisen tapaan paikkoja ihmetellen ja ihastellen. Ilma tanaan parempi ja vuoriakin nakyi joen pohjoispuolella.

Olen tahan asti aloittanut joka paikassa ranskaksi. Yleensa tilanne on paattynyt siten, etta tankkaan ranskaani vakisin ja vastapuoli puhuu takaisin erinomaista englantia. Pari tyovoittoa on kylla jo ollut, enka aio antaa periksi!

Huomenna alkaa ranskankurssi. Hyva, silla vahan pallo hukassa taalla on, kun ei tunne kerta kaikkiaan ketaan koko kaupungissa. Huomenna tuo asia toivottavasti alkaa muuttua, ja ainakin saa jotain mielekasta tekemista! Mutta hyvilla fiiliksilla siis taalla tois pual Atlantti. Nyt toivotan kaikille hyvaa alkavaa viikkoa ja kirjoittelen tanne taas muutaman paivan kuluessa.