Joka tapauksessa hyvää joulua! Voikaa hyvin!
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
Joulukalenterin luukku 24
Hyvää Jeesuksen syntymäpäivän aattoa Suomeen! Olosuhteiden pakosta luukku 24 siirtyy julkaistavaksi 26. päivä Québecin aikaa. Blogin toimitus valittaa viivästystä, mutta Québeciin saapuneen lumimyräkän johdosta kaikki 24. luukkuun tarkoitetut kuvat olivat laadultaan tällaisia:
Joka tapauksessa hyvää joulua! Voikaa hyvin!
Joka tapauksessa hyvää joulua! Voikaa hyvin!
tiistai 22. joulukuuta 2009
Joulukalenteri, luukku 22
Hei! Olet avannut joulukalenterin luukun 22. Valitettavasti taloudellisen laskusuhdanteen vuoksi on tämän vuoden joulukalenterissa vain kaksi luukkua. Luukku 22 Kanadan aikaa avaa joulukalenterin ja luukku 24 aamulla Suomen aikaa sulkee sen.
Luukku 22 on omistettu kanadansuomalaiselle legendalle. Joe Rappana (alunperin Räppänä), Thunder Bay, Ontario, on kalastaja, lumberjack, kansanmuusikko, sekä harrastelijacurlinginpelaaja. Joe on lähes raitis sinkkumies ja hän asustelee äitinsä kanssa pienessä pirtissä Yläjärven (tai siis kuten Känädässä sanotaan, Lake Superior) rannalla. Ja tässä kuva:
Luin äsken serkkuni sekä serkkupuolisoni blogia. He ovat tulossa tänne huomenna. Anni-serkku vei uskomattomalla tarkkuudella sanat suustani - tai ainakin kirjaimet blogistani - kuvatessaan joulunodotuksen kaksijakoisuutta kaukomailla. Mutta niille teistä, jotka eivät ole tilanneet "Tupla Blogi Kanadasta 09/10" -pakettia, kirjoitan muutaman sanasen.
Olen kaivannut Suomen joulunodotuksesta monia asioita, tietenkin. Kaikki rutiinit, kaikki se mikä nyt adventtiaikaan Suomessa liittyy. Yksi esimerkki monien joukosta: kun Mummi ja Ukki lähettivät joulukuun alussa sähköpostia, jossa mainitsivat muun muassa perinteisen äidin puolen suvun joulusaunan, hiippaili koti-ikävä tontun tavoin Québeciläiseen kellariin ja suomalaiseen sydämeen. Mutta osasin onneksi suhtautua asiaan tyynesti ja olla liika asiaa miettimättä.
Totuus on se, että en muista koska viimeksi on ollut näin leppeä joulunodotus. Musiikkiopiston ja koulun joulukonserttiajoista asti on aina ollut jotain, jota jännittää ennen joulua. Viime syksyn kuorojemme joulujuhlien järjestäminen stressasi minua lokakuusta asti, ja kun juhla ensimmäisen adventin jälkeen oli ohitse, oli aika ruveta lukemaan niihin tentteihin, jotka juhlien valmistelu oli siirtänyt prioriteettilistalla tieltään. Joten rauha syömmessäin olen odottanut tätä joulua, ja kun varmistui, että Annikka ja Janne tulevat luokseni Québeciin, on rauhan lisäksi odotukseen liittynyt iloa ja intoa. Mutta ei stressiä. Ja kuinka ollakaan, lauantaina aloin aivan spontaanisti suunnitella joulumenyytä. Ja lohi graavautui sunnuntaina. Joten, summa summarum, eniten Suomen joulusta kaipaan teitä kaikkia siellä, joita en tänä jouluna saa nähdä!
Viime viikon loppupuoli oli mainio. Historianopiskelijoiden joulujuhlat torstaina olivat riehakkaat. Kaikki olivat innoissaan kun tentit ja iänikuiset kirjalliset tehtävät viimein oli tehtyinä. Jokin aika sitten kirjoitin täällä Québeciläisen yhteiskunnan katkeruudesta. Haluan vielä korostaa, että silloin puhuin hyvin yleistävin ja yhteiskunta-analyyttisin termein. Siitä on nimittäin katkeruus kaukana kun näiden veli-ja siskokultien kanssa vaihtaa vapaalle!
Perjantaina tapasin ruotsalaisia kavereitani. Sofien ja Fredrikin luona olin syömässä, sitten Québec Rempartsin jääkiekko-ottelussa. Joukkueemme voitti 8-5, joten viihdyttävä ottelu oli! Minun ja S:n ja F:n lisäksi mukana myös niin ikään ruotsalainen Sanna. Sanna lähti jo takaisin Ruotsiin, mutta palaa Kanadaan keväällä. Ja Ottawaan, minnekäs muualle. Ja harjoittelijaksi suurlähetystöön, minnekäs muualle. Joten nyt olen tavannut harjoittelijoita Suomen (Anni-serkkuni, Sanna, Jussi), Tanskan (Helle) ja Ruotsin (Sanna) suurlähetystöistä. Panskandinavismi on ilmeisestikin päivän sana Kanadassa. Miinus Norja, mutta heillähän on öljyä.
Ja kiireisen syksyn jälkeen koitti sunnuntaina se kuuluisa joulurauha. Olen pakkaillut tavaroitani muuttoa varten (niin, typerää, 25. päivä, mutta en silti stressaa sitä yhtään!) ja oleillut itsekseni, ihmetellyt rauhaa ja hiljaisuutta ja nauttinut. Olen myös ollut yhteyksissä moniin perheenjäseniin ja ystäviin Suomessa. Hassulta tuntuu, 6 kk mennyt johonkin. Vaikka kyllä se on paljon antanutkin, tämä aika, joten ei varsinaisesti voi sanoa, että mihis se puoli vuotta oikein meni? Se meni ranskan puhumiseen, opintoihin, juhliin, reissuihin, uusien ystävien hankkimiseen, kuorossa laulamiseen ja squashin pelaamiseen. Ja osa ajasta, onneksi ei liian suuri osa, meni kodin ja tärkeiden ihmisten ikävöimiseen.
En vielä toivottele jouluja, koska "luukku 24 aamulla Suomen aikaa" jää teiltä muuten avaamatta. Paljastuksena sanon, että silloin ei tarvitse lukea luritteluja vaan kuvien katseleminen riittää. No, toivotan kuitenkin joulut.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille rakkaille sinne Suomeeni kaukaisehen, ikävä on kova!
Loppukevennys:
Nämä nasut pelasivat Rempartsin matsin erätauolla. Kaverit viettivät liioittelematta enemmän aikaa jään pinnalla maaten kun luistellen. Ja tummapaitaisen joukkueen maalivahdille ei koko viisiminuuttisen ottelun aikana selvinnyt maalivahdin tehtävän sisältö - tyyppi pyöri ympyrää maalin edustalla ja vilkutteli tutuille yleisössä ja vähät välitti punalampun toistuvasta syttymisestä maalinsa takana!
Luukku 22 on omistettu kanadansuomalaiselle legendalle. Joe Rappana (alunperin Räppänä), Thunder Bay, Ontario, on kalastaja, lumberjack, kansanmuusikko, sekä harrastelijacurlinginpelaaja. Joe on lähes raitis sinkkumies ja hän asustelee äitinsä kanssa pienessä pirtissä Yläjärven (tai siis kuten Känädässä sanotaan, Lake Superior) rannalla. Ja tässä kuva:
Luin äsken serkkuni sekä serkkupuolisoni blogia. He ovat tulossa tänne huomenna. Anni-serkku vei uskomattomalla tarkkuudella sanat suustani - tai ainakin kirjaimet blogistani - kuvatessaan joulunodotuksen kaksijakoisuutta kaukomailla. Mutta niille teistä, jotka eivät ole tilanneet "Tupla Blogi Kanadasta 09/10" -pakettia, kirjoitan muutaman sanasen.
Olen kaivannut Suomen joulunodotuksesta monia asioita, tietenkin. Kaikki rutiinit, kaikki se mikä nyt adventtiaikaan Suomessa liittyy. Yksi esimerkki monien joukosta: kun Mummi ja Ukki lähettivät joulukuun alussa sähköpostia, jossa mainitsivat muun muassa perinteisen äidin puolen suvun joulusaunan, hiippaili koti-ikävä tontun tavoin Québeciläiseen kellariin ja suomalaiseen sydämeen. Mutta osasin onneksi suhtautua asiaan tyynesti ja olla liika asiaa miettimättä.
Totuus on se, että en muista koska viimeksi on ollut näin leppeä joulunodotus. Musiikkiopiston ja koulun joulukonserttiajoista asti on aina ollut jotain, jota jännittää ennen joulua. Viime syksyn kuorojemme joulujuhlien järjestäminen stressasi minua lokakuusta asti, ja kun juhla ensimmäisen adventin jälkeen oli ohitse, oli aika ruveta lukemaan niihin tentteihin, jotka juhlien valmistelu oli siirtänyt prioriteettilistalla tieltään. Joten rauha syömmessäin olen odottanut tätä joulua, ja kun varmistui, että Annikka ja Janne tulevat luokseni Québeciin, on rauhan lisäksi odotukseen liittynyt iloa ja intoa. Mutta ei stressiä. Ja kuinka ollakaan, lauantaina aloin aivan spontaanisti suunnitella joulumenyytä. Ja lohi graavautui sunnuntaina. Joten, summa summarum, eniten Suomen joulusta kaipaan teitä kaikkia siellä, joita en tänä jouluna saa nähdä!
Viime viikon loppupuoli oli mainio. Historianopiskelijoiden joulujuhlat torstaina olivat riehakkaat. Kaikki olivat innoissaan kun tentit ja iänikuiset kirjalliset tehtävät viimein oli tehtyinä. Jokin aika sitten kirjoitin täällä Québeciläisen yhteiskunnan katkeruudesta. Haluan vielä korostaa, että silloin puhuin hyvin yleistävin ja yhteiskunta-analyyttisin termein. Siitä on nimittäin katkeruus kaukana kun näiden veli-ja siskokultien kanssa vaihtaa vapaalle!
Perjantaina tapasin ruotsalaisia kavereitani. Sofien ja Fredrikin luona olin syömässä, sitten Québec Rempartsin jääkiekko-ottelussa. Joukkueemme voitti 8-5, joten viihdyttävä ottelu oli! Minun ja S:n ja F:n lisäksi mukana myös niin ikään ruotsalainen Sanna. Sanna lähti jo takaisin Ruotsiin, mutta palaa Kanadaan keväällä. Ja Ottawaan, minnekäs muualle. Ja harjoittelijaksi suurlähetystöön, minnekäs muualle. Joten nyt olen tavannut harjoittelijoita Suomen (Anni-serkkuni, Sanna, Jussi), Tanskan (Helle) ja Ruotsin (Sanna) suurlähetystöistä. Panskandinavismi on ilmeisestikin päivän sana Kanadassa. Miinus Norja, mutta heillähän on öljyä.
Ja kiireisen syksyn jälkeen koitti sunnuntaina se kuuluisa joulurauha. Olen pakkaillut tavaroitani muuttoa varten (niin, typerää, 25. päivä, mutta en silti stressaa sitä yhtään!) ja oleillut itsekseni, ihmetellyt rauhaa ja hiljaisuutta ja nauttinut. Olen myös ollut yhteyksissä moniin perheenjäseniin ja ystäviin Suomessa. Hassulta tuntuu, 6 kk mennyt johonkin. Vaikka kyllä se on paljon antanutkin, tämä aika, joten ei varsinaisesti voi sanoa, että mihis se puoli vuotta oikein meni? Se meni ranskan puhumiseen, opintoihin, juhliin, reissuihin, uusien ystävien hankkimiseen, kuorossa laulamiseen ja squashin pelaamiseen. Ja osa ajasta, onneksi ei liian suuri osa, meni kodin ja tärkeiden ihmisten ikävöimiseen.
En vielä toivottele jouluja, koska "luukku 24 aamulla Suomen aikaa" jää teiltä muuten avaamatta. Paljastuksena sanon, että silloin ei tarvitse lukea luritteluja vaan kuvien katseleminen riittää. No, toivotan kuitenkin joulut.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille rakkaille sinne Suomeeni kaukaisehen, ikävä on kova!
Loppukevennys:
Nämä nasut pelasivat Rempartsin matsin erätauolla. Kaverit viettivät liioittelematta enemmän aikaa jään pinnalla maaten kun luistellen. Ja tummapaitaisen joukkueen maalivahdille ei koko viisiminuuttisen ottelun aikana selvinnyt maalivahdin tehtävän sisältö - tyyppi pyöri ympyrää maalin edustalla ja vilkutteli tutuille yleisössä ja vähät välitti punalampun toistuvasta syttymisestä maalinsa takana!
torstai 17. joulukuuta 2009
Koulustani, joulustani
En ole tainnut kirjoittaa tänne vielä kauheasti faktatietoa yliopistostani, aloitetaan siitä:
Université Laval (nimetty Nouvelle-Francen ensimmäisen arkkipiispan François-Xavier de Montmorency-Laval:in aka Monseigneur Laval:in mukaan) on noin 44 000 opiskelijan ja 2500 professorin työpaikka. Tiedekuntia on joka lähtöön, ja niinpä muusikot, lääkärit, teekkarit, agronomit, humanistit ja kaikki muut pölvästit jakavat saman kampuksen. Arkipäivisin kampusalue on oma kaupunkinsa, ihmisiä on aivan tuhottomasti joka paikassa, vaikka alue onkin valtava. Lavalin ainut virallinen kieli on ranska. Yliopiston perustamisvuosi on 1852, mutta sen suora edeltäjä, Québecin seminaari, perustettiin jo 1600-luvulla (perustajana kukas muukaan kuin Monseigneur Laval). 1960-luvulle asti Laval sijaitsi Québecin vanhassakaupungissa vanhan seminaarin paikalla hyvin pittoreskissa ympäristössä. 1960-luvulla yliopisto osti sitten vanhan farmin Ste-Foysta noin 5 kilometrin päästä keskustasta. 1960-1970 -luvuilla nousi tälle uudelle kampukselle sarja aivan käsittämättömän rumia betonikuutioita. Nämä "pavillon"it toimivat edelleen tiedekuntien opetustiloina. Itse koulutukseen liittyvien rakennusten lisäksi kampuksella on mm. neljä asuntolaa sekä mainio urheilukeskus PEPS, jossa opiskelijat saavat käydä polskimassa ja pelaamassa mailapelejä ilmaiseksi. PEPSissä on myös jääkiekkoareena sekä useampi kaukalo ja iso, lähes 20 000 katsojaa vetävä ulkoilma-areena kanadalaista jalkapalloa pelaavalle Lavalin joukkueelle. Eri pavillonit kytkee toisiinsa maanalainen tunneliverkosto talven paukkupakkasten varalta. Tunnelia on maan alla kilometrikaupalla.
Eilen loppui syyslukukausi minun osaltani. Maanantain ja tiistain tein töitä melkein kellon ympäri, ja niinpä olin aivan naatti eilen kun palautin viimeisen tenttipaperin. Väsynyt mutta onnellinen. Täällä on paljon kouluhommia, mutta nyt oli myös osin omaa syytä, että jäi niin paljon näille viimeisille päiville. En nimittäin malttanut jättää väliin erinäisiä läksiäisiä, joita järjestettiin pitkin viime viikkoa ja viikonloppua. Mutta nyt on kaikki reilassa ja fiilis loistava.
Tänään kävin koululla valitsemassa kursseja ensi lukukaudeksi. Näyttäisi siltä, että sosiologiaa tulee kaksi kurssia (teoriaa molemmat, yleiskurssi ja strukturalismin kurssi) ja historiaa yksi (teoriaa tämäkin, L'Histoire d'aujourd'hui). Olen käynyt vastaavat kurssit Suomessa, mutta a. kiinnostaa eroaako näkökulma täällä Akademin opetuksesta ja b. kertaus on opintojen Mutsi. Lisäksi opiskelen espanjaa ja nyt taas myös kurssin verran ranskaa ensi keväänä.
Nyt on joulun lähtölaskenta käynnissä ja kivalta vaikuttaa liuku pyhiin. Tänään on hissalaisten joulujuhla, huomenna menen ruotsalaisten tuttujen luokse syömään ja sitten katsomaan Québec Rempartsin lätkämatsia, ilta kulkee nimellä "uppvärmning inför Vancouver". Kyseessä siis sama jengi joka lähtee helmikuussa olympialaisiin ja Ruotsi-Suomi -peliin, jeeeeee!
Ensi viikolla tulee mahdottoman m(i)eluisia vieraita, kun serkkuni Annikka ja serkkuavopuoliso (johdettu sanan 'prinssipuoliso' logiikasta + avo-etuliite lisätty) Janne tulevat tänne joulunviettoon. Valitettavasti muutan uuteen asuntoon vasta 25. päivä aamulla, mutta ei hätää, olemme siirtäneet jouluaterian 25. päiväksi, kuten paikallisiin tapoihin toki kuuluukin. Sunnuntaina 27. päivä serkkuni ja serkkuniavopuoliso lähtevät takaisin kotiinsa Ottawaan. Minä vaihdan lakanat majatalossani ja vastaanotan vanhempani sekä siskoni Marja-vauvan (16 v.)tänne. Joten hyvältä näyttää, folks!
Tulen kaipaamaan täältä monia, monia asioita, joita en vielä onneksi osaa ajatella. Tänään tajusin kuitenkin yhden niistä. Juttelin ystäväni Kaarle "Body" Wirran kanssa Facebookissa. Hän on tulossa tapaamaan minua tänne keväällä, kuten muutama muukin Valioyksilö Suomesta. "Kaki" tulee paikalle ylhäisessa yksinäisyydessään ja haluaisi visiteerata New Yorkissa tullessaan. Niinpä lupauduin menemään häntä sinne vastaan, ettei haissi joudu siellä yksin pyörimään. Ja maailman luonnollisimmalta asialta tuntui luvata tuollaista, ja sitten katsella netistä, että paljonkos se meno-paluu -bussi nyt sitten sinne maksoikaan (euroissa alle satasella saa). Vasta tuntien päästä juolahti mieleeni, että perkunas, on se nyt sentään aikamoista, että täällä sitä vaan bussilla bäräytellään NYCiin. En siis halua mitenkään kehuskella tällä vaan päinvastoin osoittaa, kuinka paljon arvostan sitä, että olen niin onnekas, että tänne olen päässyt. Ja Wirran paikalle saapuminen on hyvä tekosyy tehdä taas reissu ihmeelliseen NYCiin! Muuten, Karibialle tai Etelä-Amerikkaankin pääsisi suht. halvalla täältä... Mutta ei kaikkea voi eikä pidä saada!
Québecin kirjeenvaihtaja lopettaa nyt turinat taas toistaiseksi, voikaa hyvin ja pitäkää yhteyttä! Täällä pakkasta 17 astetta ja aurinko paistaa, mutta eihän siinä teille eskimoille ole mitään ihmeellistä!
Muuten, kun lukee tenttiin tai kirjoittaa ainetta niin tulee tehneeksi yllättävän paljon kaikkea älytöntä niinä epätoivon hetkinä kun tuijottaa tyhjää Word-dokumenttia tai laskee jäljellä olevia tenttikirjan sivuja ja kiroilee, itkee, tai nauraa hysteerisesti. Niinpä löysin aivan mainion sivun netistä. Tältä sivulta voi seurata maailman laivaliikennettä reaaliajassa! Aivan mahtavaa, katsokaa vaikka kun siellä m/s Sea Wind puksuttaa Turun ja Tukholman väliä. Myös Lawrence-joen liikennettä tulin seuranneeksi, yllättävän hiljaista. Ja tässä linkki.
Kuvia:
1. Maisemaa pohjoiseen. Iltaisin tämä näkymä on aivan maaginen, kun sadattuhannet valot syttyvät taloissa ja autorouteilla vuorten rinteillä. Surkulakamerani kapasiteetti ei valitettavasti riitä maiseman yökuvaukseen, mutta käyttäkää mielikuvitusta tai tulkaa paikan päälle pällistelemään.
2. Kampusta PEPSiltä kuvattuna. Lippuja: koulu, Québec (provinssi), Kanada. Hiljaista on näin lomien aikaan, lisätkää kuvaan mielessänne ne 44 000 opiskelijaa, jotka kiirehtivät luennoille.
3. Koulubusseja. Takana siintävät yksinäiset vuoret.
4. PEPS, vasemmalla osa futisareenaa.
5. Minun osani kampusta (miinus PEPS, jossa pelaan squashia ja polskin, sekä PUB Universitaire jossa päästän paineita toisinaan). Vasemmalla humanistisen tiedekunnan ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan rakennus, jossa luentoni ovat. Oikealla em. tiedekuntien kirjasto, jossa sirpaloidun tenttikirjojen ja Word-dokumenttien äärellä. Suoraan edessä kampuksen arkkitehtonisen rumuuden havainnollistavin ilmentymä, karsea, kirkkoa muistuttava Faculté de musique, jossa laulan kuorossa keskiviikkoisin.
Université Laval (nimetty Nouvelle-Francen ensimmäisen arkkipiispan François-Xavier de Montmorency-Laval:in aka Monseigneur Laval:in mukaan) on noin 44 000 opiskelijan ja 2500 professorin työpaikka. Tiedekuntia on joka lähtöön, ja niinpä muusikot, lääkärit, teekkarit, agronomit, humanistit ja kaikki muut pölvästit jakavat saman kampuksen. Arkipäivisin kampusalue on oma kaupunkinsa, ihmisiä on aivan tuhottomasti joka paikassa, vaikka alue onkin valtava. Lavalin ainut virallinen kieli on ranska. Yliopiston perustamisvuosi on 1852, mutta sen suora edeltäjä, Québecin seminaari, perustettiin jo 1600-luvulla (perustajana kukas muukaan kuin Monseigneur Laval). 1960-luvulle asti Laval sijaitsi Québecin vanhassakaupungissa vanhan seminaarin paikalla hyvin pittoreskissa ympäristössä. 1960-luvulla yliopisto osti sitten vanhan farmin Ste-Foysta noin 5 kilometrin päästä keskustasta. 1960-1970 -luvuilla nousi tälle uudelle kampukselle sarja aivan käsittämättömän rumia betonikuutioita. Nämä "pavillon"it toimivat edelleen tiedekuntien opetustiloina. Itse koulutukseen liittyvien rakennusten lisäksi kampuksella on mm. neljä asuntolaa sekä mainio urheilukeskus PEPS, jossa opiskelijat saavat käydä polskimassa ja pelaamassa mailapelejä ilmaiseksi. PEPSissä on myös jääkiekkoareena sekä useampi kaukalo ja iso, lähes 20 000 katsojaa vetävä ulkoilma-areena kanadalaista jalkapalloa pelaavalle Lavalin joukkueelle. Eri pavillonit kytkee toisiinsa maanalainen tunneliverkosto talven paukkupakkasten varalta. Tunnelia on maan alla kilometrikaupalla.
Eilen loppui syyslukukausi minun osaltani. Maanantain ja tiistain tein töitä melkein kellon ympäri, ja niinpä olin aivan naatti eilen kun palautin viimeisen tenttipaperin. Väsynyt mutta onnellinen. Täällä on paljon kouluhommia, mutta nyt oli myös osin omaa syytä, että jäi niin paljon näille viimeisille päiville. En nimittäin malttanut jättää väliin erinäisiä läksiäisiä, joita järjestettiin pitkin viime viikkoa ja viikonloppua. Mutta nyt on kaikki reilassa ja fiilis loistava.
Tänään kävin koululla valitsemassa kursseja ensi lukukaudeksi. Näyttäisi siltä, että sosiologiaa tulee kaksi kurssia (teoriaa molemmat, yleiskurssi ja strukturalismin kurssi) ja historiaa yksi (teoriaa tämäkin, L'Histoire d'aujourd'hui). Olen käynyt vastaavat kurssit Suomessa, mutta a. kiinnostaa eroaako näkökulma täällä Akademin opetuksesta ja b. kertaus on opintojen Mutsi. Lisäksi opiskelen espanjaa ja nyt taas myös kurssin verran ranskaa ensi keväänä.
Nyt on joulun lähtölaskenta käynnissä ja kivalta vaikuttaa liuku pyhiin. Tänään on hissalaisten joulujuhla, huomenna menen ruotsalaisten tuttujen luokse syömään ja sitten katsomaan Québec Rempartsin lätkämatsia, ilta kulkee nimellä "uppvärmning inför Vancouver". Kyseessä siis sama jengi joka lähtee helmikuussa olympialaisiin ja Ruotsi-Suomi -peliin, jeeeeee!
Ensi viikolla tulee mahdottoman m(i)eluisia vieraita, kun serkkuni Annikka ja serkkuavopuoliso (johdettu sanan 'prinssipuoliso' logiikasta + avo-etuliite lisätty) Janne tulevat tänne joulunviettoon. Valitettavasti muutan uuteen asuntoon vasta 25. päivä aamulla, mutta ei hätää, olemme siirtäneet jouluaterian 25. päiväksi, kuten paikallisiin tapoihin toki kuuluukin. Sunnuntaina 27. päivä serkkuni ja serkkuniavopuoliso lähtevät takaisin kotiinsa Ottawaan. Minä vaihdan lakanat majatalossani ja vastaanotan vanhempani sekä siskoni Marja-vauvan (16 v.)tänne. Joten hyvältä näyttää, folks!
Tulen kaipaamaan täältä monia, monia asioita, joita en vielä onneksi osaa ajatella. Tänään tajusin kuitenkin yhden niistä. Juttelin ystäväni Kaarle "Body" Wirran kanssa Facebookissa. Hän on tulossa tapaamaan minua tänne keväällä, kuten muutama muukin Valioyksilö Suomesta. "Kaki" tulee paikalle ylhäisessa yksinäisyydessään ja haluaisi visiteerata New Yorkissa tullessaan. Niinpä lupauduin menemään häntä sinne vastaan, ettei haissi joudu siellä yksin pyörimään. Ja maailman luonnollisimmalta asialta tuntui luvata tuollaista, ja sitten katsella netistä, että paljonkos se meno-paluu -bussi nyt sitten sinne maksoikaan (euroissa alle satasella saa). Vasta tuntien päästä juolahti mieleeni, että perkunas, on se nyt sentään aikamoista, että täällä sitä vaan bussilla bäräytellään NYCiin. En siis halua mitenkään kehuskella tällä vaan päinvastoin osoittaa, kuinka paljon arvostan sitä, että olen niin onnekas, että tänne olen päässyt. Ja Wirran paikalle saapuminen on hyvä tekosyy tehdä taas reissu ihmeelliseen NYCiin! Muuten, Karibialle tai Etelä-Amerikkaankin pääsisi suht. halvalla täältä... Mutta ei kaikkea voi eikä pidä saada!
Québecin kirjeenvaihtaja lopettaa nyt turinat taas toistaiseksi, voikaa hyvin ja pitäkää yhteyttä! Täällä pakkasta 17 astetta ja aurinko paistaa, mutta eihän siinä teille eskimoille ole mitään ihmeellistä!
Muuten, kun lukee tenttiin tai kirjoittaa ainetta niin tulee tehneeksi yllättävän paljon kaikkea älytöntä niinä epätoivon hetkinä kun tuijottaa tyhjää Word-dokumenttia tai laskee jäljellä olevia tenttikirjan sivuja ja kiroilee, itkee, tai nauraa hysteerisesti. Niinpä löysin aivan mainion sivun netistä. Tältä sivulta voi seurata maailman laivaliikennettä reaaliajassa! Aivan mahtavaa, katsokaa vaikka kun siellä m/s Sea Wind puksuttaa Turun ja Tukholman väliä. Myös Lawrence-joen liikennettä tulin seuranneeksi, yllättävän hiljaista. Ja tässä linkki.
Kuvia:
1. Maisemaa pohjoiseen. Iltaisin tämä näkymä on aivan maaginen, kun sadattuhannet valot syttyvät taloissa ja autorouteilla vuorten rinteillä. Surkulakamerani kapasiteetti ei valitettavasti riitä maiseman yökuvaukseen, mutta käyttäkää mielikuvitusta tai tulkaa paikan päälle pällistelemään.
2. Kampusta PEPSiltä kuvattuna. Lippuja: koulu, Québec (provinssi), Kanada. Hiljaista on näin lomien aikaan, lisätkää kuvaan mielessänne ne 44 000 opiskelijaa, jotka kiirehtivät luennoille.
3. Koulubusseja. Takana siintävät yksinäiset vuoret.
4. PEPS, vasemmalla osa futisareenaa.
5. Minun osani kampusta (miinus PEPS, jossa pelaan squashia ja polskin, sekä PUB Universitaire jossa päästän paineita toisinaan). Vasemmalla humanistisen tiedekunnan ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan rakennus, jossa luentoni ovat. Oikealla em. tiedekuntien kirjasto, jossa sirpaloidun tenttikirjojen ja Word-dokumenttien äärellä. Suoraan edessä kampuksen arkkitehtonisen rumuuden havainnollistavin ilmentymä, karsea, kirkkoa muistuttava Faculté de musique, jossa laulan kuorossa keskiviikkoisin.
torstai 10. joulukuuta 2009
Vähiin käy ennen ku loppuu
Talvi on tullut! Täällä on nyt satanut lunta kaksi päivää putkeen. Alla kuvia kadulta, joka vielä kahden viikon ajan on kotikatuni, sitten St-Roch!
Kerrankin sellainen olo, että ei ole paljon mitään sanottavaa, joten laitan vain kuvia. Tällä viikolla oli viimeiset kurssit, nyt "enää" kaksi tenttiä ensi viikolla, yksi kirjallinen työ Acadian yhteiskunnasta ennen acadialaisten karkoitusta (englantilaiset suoritti em. operaation 1750-luvulla) ja sitten on syksy paketissa. Melkein kaikilla kavereilla on koulu jo loppu, joten vähän se syö motivaatiota kun kaikki muut ovat jo lomalla. Eilen oli vähän läksiäishenkistä meininkiä, muut kun lähtevät koteihinsa jouluksi. Okon, Grahamin, Kavenin, Michelen ja Mary Rosen kanssa olimme koulun Pubissa ja oli kyllä pitkästä aikaa melkoisen villi ilta, tänään on ollut "vähän" hitaampi päivä. Mutta hyvä nollata aivot välillä. Minusta on kaikesta huolimatta kiva jäädä tänne jouluksi, luulen, että kotiin palaaminen sekottaisi päätä. Nyt kun minun on hyvä olla täällä niin mikäs tässä ollessa. Vallankin kun niin kivoja vieraita tulossa pyhien aikana! Vaikka tietenkin kaikkia niitä jotka eivät tule visiitille on kova ikävä!
Mitä enemmän tänne kotiutuu, sitä vähemmän keksii kulttuurillisia tai yhteiskunnallisia aiheita mistä avautua tänne. Arki on arkea kaikkialla jne. Vaikka onhan tämä mahtavaa kun tällaisen mahdollisuuden olen saanut, ja nautin kyllä ihan täysillä joka hetkestä täällä!
Ja sitten kuvia:
1. Kotikatua, yhden päivän aikana tuli jo näin paljon lunta!
2. Kotipihaa
3. Erkka-serkun toiveesta "ruma naamani", no tästä se ei paljon rumene, Ere-poju, hahaa! Silmäpussit johtuvat eilisestä eikä mistään sen vakavammasta väsähtämisestä. Taustalla kartta Maritime-provinsseista (New Brunswick, Nova Scotia ja Prince Edward Island)
Kerrankin sellainen olo, että ei ole paljon mitään sanottavaa, joten laitan vain kuvia. Tällä viikolla oli viimeiset kurssit, nyt "enää" kaksi tenttiä ensi viikolla, yksi kirjallinen työ Acadian yhteiskunnasta ennen acadialaisten karkoitusta (englantilaiset suoritti em. operaation 1750-luvulla) ja sitten on syksy paketissa. Melkein kaikilla kavereilla on koulu jo loppu, joten vähän se syö motivaatiota kun kaikki muut ovat jo lomalla. Eilen oli vähän läksiäishenkistä meininkiä, muut kun lähtevät koteihinsa jouluksi. Okon, Grahamin, Kavenin, Michelen ja Mary Rosen kanssa olimme koulun Pubissa ja oli kyllä pitkästä aikaa melkoisen villi ilta, tänään on ollut "vähän" hitaampi päivä. Mutta hyvä nollata aivot välillä. Minusta on kaikesta huolimatta kiva jäädä tänne jouluksi, luulen, että kotiin palaaminen sekottaisi päätä. Nyt kun minun on hyvä olla täällä niin mikäs tässä ollessa. Vallankin kun niin kivoja vieraita tulossa pyhien aikana! Vaikka tietenkin kaikkia niitä jotka eivät tule visiitille on kova ikävä!
Mitä enemmän tänne kotiutuu, sitä vähemmän keksii kulttuurillisia tai yhteiskunnallisia aiheita mistä avautua tänne. Arki on arkea kaikkialla jne. Vaikka onhan tämä mahtavaa kun tällaisen mahdollisuuden olen saanut, ja nautin kyllä ihan täysillä joka hetkestä täällä!
Ja sitten kuvia:
1. Kotikatua, yhden päivän aikana tuli jo näin paljon lunta!
2. Kotipihaa
3. Erkka-serkun toiveesta "ruma naamani", no tästä se ei paljon rumene, Ere-poju, hahaa! Silmäpussit johtuvat eilisestä eikä mistään sen vakavammasta väsähtämisestä. Taustalla kartta Maritime-provinsseista (New Brunswick, Nova Scotia ja Prince Edward Island)
maanantai 7. joulukuuta 2009
Osoite muuttuu ja sitten hassuja juttuja
Uusi osoite (suunnilleen joulusta alkaen):
Otso Kortekangas
117, Rue du Roi, app. 2
Québec, G1K 2V9
QC Canada
Jawohl! Saimme Grahamin kanssa sittenkin kämpän St-Rochin kaupunginosasta keskeltä parasta Québeciä. St-Roch on vanha työläiskaupunginosa vanhankaupungin tuntumassa, mutta lähellä ihmisiä, isoa kirjastoa, kahviloita, leipomoita, ravintoloita, baareja, klubeja ja pikkukauppoja. Minä muutan jouluksi kotiin, tarkka pvm vielä hiukan hakusessa. Alla lista siitä, mitä kuukausivuokra mm. sisältää:
-Täysi kalustus (mm. kolme sänkyä ja vuodesohva)
-Pesukone ja kuivuri
-Kolme huonetta kahdessa kerroksessa
-Patio (lumitöitä tiedossa)
-Rumpusetti
-Kitara+vahvistin
-Didgeridoo
-Viulu
-Badou-kissa
Viikon varrelta:
alkuviikon stressiperäinen ahdistus haihtui kuin pshhh Saharaan loppuviikkoa kohti.
Keskiviikko ja torstai olivat jo varsin tehokkaita opiskelupäiviä. Paljon laulamista, keskiviikon harjoitusten lisäksi perjantaina kenraali ja lauantaina konsertti. Konsertti meni todella hyvin, ja kiva oli kun oli myös kavereita kuuntelemassa! Niin urpo olen, että taas unohdin kameran ja niin ollen minulla ei ole kuvaa itsestäni puku päällä ja rusetti kaulassa. Ehkä saan kuorokavereilta myöhemmin kuvia koko kuorosta niin laitan sitten tänne. Konsertin jälkeen olimme koko kööri syömässä ja juomassa, hauskaa oli kyllä ja nyt alkaa olla se vaihe kielen oppimisessa, että tätähän osaa jo! Pystyy puhumaan käytännössä mistä tahansa en québécois ja sepä ilahduttaa tätä poikaa aivan suunnattomasti!
Muutoinkin hyvä viikko, perjantaina juhlimme poikain (Graham, mää, Okko, Kaven, Nate) kanssa Grahamin synttäreitä, ja oli kyllä mainio ilta, rento ja hauska.
Nyt täällä on aivan mahtava aurinkoinen pakkassää (pikkasen tosin tuuloo preerialta päin ikävästi), ja vaikka heräsin tänään seitsemältä tenttimään espanjaa ja arabimaailman historiaa niin oli jo valoisaa. Ja pitkän ajan ennusteen mukaan pitäisi nyt olla pakkasta jouluun ja sitä myötä sitten huhtikuulle asti. Kaiken kaikkiaan tuntuu nyt oikein mukavalta olla täällä, Québec, câlisse, je t'm! Joulu tulee ja sen myötä monia iloisia asioita (Anni, Janne, Mude, Faija, ja Mareee! ).
Pientä kieli"tieteellistä" huomiointia loppuun. On juttuja, joita vain suomalaisena voi ymmärtää, ja Okon kanssa olemme jostain syystä nauraneet itsemme tärviölle (jo viikkoja) erään espanjalaisen kaverimme nimen kanssa. Törkeätä, tiedän! Nimessä sinänsä ei ole mitään vikaa, eikä tytössä, mutta kun ko. nimen (ane) lausuu Tampereen murteella ja höystää parilla ärräpäällä niin ei hauska meinaa loppua millään. Tässä yhteydessä em. nimi ei nimittäin enää vaikuta viittaavan sorjaan kohteeseensa vaan mieleen tulee ennemminkin mustaa makkaraa ja kaljaa vetävä äijä Tammelan torilla (kyähän sää ny anen tiiät!). En tiedä voiko tätä millään välittää mutta taas rupesi naurattamaan. Hulluilla on halvat huvit jne. Mutta, nyt jaarittelen taas, asiaan:
Qc:ssa käytetään paljon sanaa là (ransk. siellä, siinä, tuossa etc.). Täällä se tarkoittaa myös "nyt",sana lausutaan québeciläisittäin "loo". Kyseistä sanaa kuulee melkein joka lauseessa ja usein se toistetaan vielä seuraavaan tyyliin: tu fais quoi là là? (mitä teet nyt). Tästäkin on riittänyt jonkun verran hauskaa. Eilen kun juttelimme Grahamin kanssa asuntomme vuokraajan kanssa (Sophie) (me olemme alivuokralaisia hänen ulkomaanmatkansa ajan), kuulin ensimmäistä kertaa tripla-là:n. Sophie pyysi puhelimitse naapurissa asuvaa vuokraemäntää tulemaan tapaamaan meitä. Vuokraemäntä kysyi, että onko pojat siellä nyt, johon Sophie vastasi, että tuossa he nyt ovat = "oui, ils sont là là là."
Kyllä se poika jaksaa höpöttää, sanoi joku taas siellä. Vastaan siihen Kummelia lainaten, että "erittäin hyvin sanottu siellä takana!"
Kuvat:
ei o ku kamera unohtus kotia, korvaukseksi liitän kuvan Badou-kissasta
Otso Kortekangas
117, Rue du Roi, app. 2
Québec, G1K 2V9
QC Canada
Jawohl! Saimme Grahamin kanssa sittenkin kämpän St-Rochin kaupunginosasta keskeltä parasta Québeciä. St-Roch on vanha työläiskaupunginosa vanhankaupungin tuntumassa, mutta lähellä ihmisiä, isoa kirjastoa, kahviloita, leipomoita, ravintoloita, baareja, klubeja ja pikkukauppoja. Minä muutan jouluksi kotiin, tarkka pvm vielä hiukan hakusessa. Alla lista siitä, mitä kuukausivuokra mm. sisältää:
-Täysi kalustus (mm. kolme sänkyä ja vuodesohva)
-Pesukone ja kuivuri
-Kolme huonetta kahdessa kerroksessa
-Patio (lumitöitä tiedossa)
-Rumpusetti
-Kitara+vahvistin
-Didgeridoo
-Viulu
-Badou-kissa
Viikon varrelta:
alkuviikon stressiperäinen ahdistus haihtui kuin pshhh Saharaan loppuviikkoa kohti.
Keskiviikko ja torstai olivat jo varsin tehokkaita opiskelupäiviä. Paljon laulamista, keskiviikon harjoitusten lisäksi perjantaina kenraali ja lauantaina konsertti. Konsertti meni todella hyvin, ja kiva oli kun oli myös kavereita kuuntelemassa! Niin urpo olen, että taas unohdin kameran ja niin ollen minulla ei ole kuvaa itsestäni puku päällä ja rusetti kaulassa. Ehkä saan kuorokavereilta myöhemmin kuvia koko kuorosta niin laitan sitten tänne. Konsertin jälkeen olimme koko kööri syömässä ja juomassa, hauskaa oli kyllä ja nyt alkaa olla se vaihe kielen oppimisessa, että tätähän osaa jo! Pystyy puhumaan käytännössä mistä tahansa en québécois ja sepä ilahduttaa tätä poikaa aivan suunnattomasti!
Muutoinkin hyvä viikko, perjantaina juhlimme poikain (Graham, mää, Okko, Kaven, Nate) kanssa Grahamin synttäreitä, ja oli kyllä mainio ilta, rento ja hauska.
Nyt täällä on aivan mahtava aurinkoinen pakkassää (pikkasen tosin tuuloo preerialta päin ikävästi), ja vaikka heräsin tänään seitsemältä tenttimään espanjaa ja arabimaailman historiaa niin oli jo valoisaa. Ja pitkän ajan ennusteen mukaan pitäisi nyt olla pakkasta jouluun ja sitä myötä sitten huhtikuulle asti. Kaiken kaikkiaan tuntuu nyt oikein mukavalta olla täällä, Québec, câlisse, je t'm! Joulu tulee ja sen myötä monia iloisia asioita (Anni, Janne, Mude, Faija, ja Mareee! ).
Pientä kieli"tieteellistä" huomiointia loppuun. On juttuja, joita vain suomalaisena voi ymmärtää, ja Okon kanssa olemme jostain syystä nauraneet itsemme tärviölle (jo viikkoja) erään espanjalaisen kaverimme nimen kanssa. Törkeätä, tiedän! Nimessä sinänsä ei ole mitään vikaa, eikä tytössä, mutta kun ko. nimen (ane) lausuu Tampereen murteella ja höystää parilla ärräpäällä niin ei hauska meinaa loppua millään. Tässä yhteydessä em. nimi ei nimittäin enää vaikuta viittaavan sorjaan kohteeseensa vaan mieleen tulee ennemminkin mustaa makkaraa ja kaljaa vetävä äijä Tammelan torilla (kyähän sää ny anen tiiät!). En tiedä voiko tätä millään välittää mutta taas rupesi naurattamaan. Hulluilla on halvat huvit jne. Mutta, nyt jaarittelen taas, asiaan:
Qc:ssa käytetään paljon sanaa là (ransk. siellä, siinä, tuossa etc.). Täällä se tarkoittaa myös "nyt",sana lausutaan québeciläisittäin "loo". Kyseistä sanaa kuulee melkein joka lauseessa ja usein se toistetaan vielä seuraavaan tyyliin: tu fais quoi là là? (mitä teet nyt). Tästäkin on riittänyt jonkun verran hauskaa. Eilen kun juttelimme Grahamin kanssa asuntomme vuokraajan kanssa (Sophie) (me olemme alivuokralaisia hänen ulkomaanmatkansa ajan), kuulin ensimmäistä kertaa tripla-là:n. Sophie pyysi puhelimitse naapurissa asuvaa vuokraemäntää tulemaan tapaamaan meitä. Vuokraemäntä kysyi, että onko pojat siellä nyt, johon Sophie vastasi, että tuossa he nyt ovat = "oui, ils sont là là là."
Kyllä se poika jaksaa höpöttää, sanoi joku taas siellä. Vastaan siihen Kummelia lainaten, että "erittäin hyvin sanottu siellä takana!"
Kuvat:
ei o ku kamera unohtus kotia, korvaukseksi liitän kuvan Badou-kissasta
tiistai 1. joulukuuta 2009
Hyvää pikkujoulua!
Maanantai-iltana ukko oli uuvahtanut, mutta joulumieli suorastaan säteili kasvoilta, katsokaa vaikka tätä karibuuuuta:
HAH!
Aika sitten viime päivityksen on ollut varsin perus niin sanotusti. Torstaina hissalaisten kanssa Trivial pursuit -turnaus l'Ostradamus -baarissa vanhassa kaupungissa. Meidän joukkueemme nimi oli ensin "Équipe Finlande", mutta kun olin ainoa suomalainen, vaihdettiin nimi jostain syystä minun etunimeni mukaiseksi (ei minun ideani) ja se oli sitten "Team Osso". Hävisimme välierissä aivan järkyttävän kovalle joukkueelle. Peli oli Ranskasta importeerattu, joten vähän oli välillä vastaukset hakusessa itse kullakin. Mutta opin paljon uutta, esimerkiksi Jacques Chiracin toisen nimen. Se on René.
Perjantaina kävin kuuntelemassa Händelin Messiaan paikallisessa konserttitalossa. Québeciläinen Violons du Roy -kamariorkesteri ja La Chapelle de Québec -(ammattilais)kamarikuoro olivat todella hyviä, samoin solistit. Proggis lähti kiertämään itärannikkoa, ensi viikolla soittavat Montréalissa ja sitten NYCissä.
Lauantaina järjestimme suomalaiset pikkujoulut yliopiston asuntolan keittiössä. Tarjosimme Okon kanssa Ottawasta tuotua glögiä ja pipareita. Koko Lavalin tämänhetkinen suomalaisedustus oli paikalla (peräti 7 henkeä), lisänä yksi ruotsalainen, kolme kanukkia ja yksi marokkolainen. Hauskaa oli kyllä, perinteinen vaihtari-ilta pitkästä aikaa. Sunnuntai-iltana vielä Kavenin luona katsomassa Grey Cupia, eli Canadian Football Leaguen finaalia. Oli aivan loistava ottelu, Montréal voitti Saskatchewanin viime hetken potkumaalilla! Kivaa oli ja K:n kämppisten kanssa oli taas hyvä jutella pitkästä aikaa.
Arki painaa nyt taas päälle ja koulutyöt, eilen koin jonkinlaisen puolivälin minikriisin. Minulla on kandiopinnot käytännössä paketissa Suomessa, ja näissä kursseissa mitä täällä luen ei ole minulla niin sanotusti penniäkään kiinni. Ja surku sää oli myös, ja väsymys. Joten motivaatio otti lomapäivän eilen. Tänään kirjoitin sosiologian kokeen, se kurssi on nyt paketissa! Sitten katsoin taas "The Contexts of Acadian History" -kirjaa syvälle sen kanadanranskalaisiin nappisilmiin ja totesin, että ei täällä pisteiden takia olla, vaan opin. Ja niinpä tästäkin suosta taas noustaan! Ja kerrankin on osa kirjallisuudesta englanniksi, sekin hieman helpottaa.
Nonniin, näin minä pyöristelen taas yhden blogeistani loppuun ja jatkan opiskeluja. Hyvää joulukuun alkua kaikille!
HAH!
Aika sitten viime päivityksen on ollut varsin perus niin sanotusti. Torstaina hissalaisten kanssa Trivial pursuit -turnaus l'Ostradamus -baarissa vanhassa kaupungissa. Meidän joukkueemme nimi oli ensin "Équipe Finlande", mutta kun olin ainoa suomalainen, vaihdettiin nimi jostain syystä minun etunimeni mukaiseksi (ei minun ideani) ja se oli sitten "Team Osso". Hävisimme välierissä aivan järkyttävän kovalle joukkueelle. Peli oli Ranskasta importeerattu, joten vähän oli välillä vastaukset hakusessa itse kullakin. Mutta opin paljon uutta, esimerkiksi Jacques Chiracin toisen nimen. Se on René.
Perjantaina kävin kuuntelemassa Händelin Messiaan paikallisessa konserttitalossa. Québeciläinen Violons du Roy -kamariorkesteri ja La Chapelle de Québec -(ammattilais)kamarikuoro olivat todella hyviä, samoin solistit. Proggis lähti kiertämään itärannikkoa, ensi viikolla soittavat Montréalissa ja sitten NYCissä.
Lauantaina järjestimme suomalaiset pikkujoulut yliopiston asuntolan keittiössä. Tarjosimme Okon kanssa Ottawasta tuotua glögiä ja pipareita. Koko Lavalin tämänhetkinen suomalaisedustus oli paikalla (peräti 7 henkeä), lisänä yksi ruotsalainen, kolme kanukkia ja yksi marokkolainen. Hauskaa oli kyllä, perinteinen vaihtari-ilta pitkästä aikaa. Sunnuntai-iltana vielä Kavenin luona katsomassa Grey Cupia, eli Canadian Football Leaguen finaalia. Oli aivan loistava ottelu, Montréal voitti Saskatchewanin viime hetken potkumaalilla! Kivaa oli ja K:n kämppisten kanssa oli taas hyvä jutella pitkästä aikaa.
Arki painaa nyt taas päälle ja koulutyöt, eilen koin jonkinlaisen puolivälin minikriisin. Minulla on kandiopinnot käytännössä paketissa Suomessa, ja näissä kursseissa mitä täällä luen ei ole minulla niin sanotusti penniäkään kiinni. Ja surku sää oli myös, ja väsymys. Joten motivaatio otti lomapäivän eilen. Tänään kirjoitin sosiologian kokeen, se kurssi on nyt paketissa! Sitten katsoin taas "The Contexts of Acadian History" -kirjaa syvälle sen kanadanranskalaisiin nappisilmiin ja totesin, että ei täällä pisteiden takia olla, vaan opin. Ja niinpä tästäkin suosta taas noustaan! Ja kerrankin on osa kirjallisuudesta englanniksi, sekin hieman helpottaa.
Nonniin, näin minä pyöristelen taas yhden blogeistani loppuun ja jatkan opiskeluja. Hyvää joulukuun alkua kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)