Joulukalenteri, luukku 22

Hei! Olet avannut joulukalenterin luukun 22. Valitettavasti taloudellisen laskusuhdanteen vuoksi on tämän vuoden joulukalenterissa vain kaksi luukkua. Luukku 22 Kanadan aikaa avaa joulukalenterin ja luukku 24 aamulla Suomen aikaa sulkee sen.

Luukku 22 on omistettu kanadansuomalaiselle legendalle. Joe Rappana (alunperin Räppänä), Thunder Bay, Ontario, on kalastaja, lumberjack, kansanmuusikko, sekä harrastelijacurlinginpelaaja. Joe on lähes raitis sinkkumies ja hän asustelee äitinsä kanssa pienessä pirtissä Yläjärven (tai siis kuten Känädässä sanotaan, Lake Superior) rannalla. Ja tässä kuva:








Luin äsken serkkuni sekä serkkupuolisoni blogia. He ovat tulossa tänne huomenna. Anni-serkku vei uskomattomalla tarkkuudella sanat suustani - tai ainakin kirjaimet blogistani - kuvatessaan joulunodotuksen kaksijakoisuutta kaukomailla. Mutta niille teistä, jotka eivät ole tilanneet "Tupla Blogi Kanadasta 09/10" -pakettia, kirjoitan muutaman sanasen.

Olen kaivannut Suomen joulunodotuksesta monia asioita, tietenkin. Kaikki rutiinit, kaikki se mikä nyt adventtiaikaan Suomessa liittyy. Yksi esimerkki monien joukosta: kun Mummi ja Ukki lähettivät joulukuun alussa sähköpostia, jossa mainitsivat muun muassa perinteisen äidin puolen suvun joulusaunan, hiippaili koti-ikävä tontun tavoin Québeciläiseen kellariin ja suomalaiseen sydämeen. Mutta osasin onneksi suhtautua asiaan tyynesti ja olla liika asiaa miettimättä.

Totuus on se, että en muista koska viimeksi on ollut näin leppeä joulunodotus. Musiikkiopiston ja koulun joulukonserttiajoista asti on aina ollut jotain, jota jännittää ennen joulua. Viime syksyn kuorojemme joulujuhlien järjestäminen stressasi minua lokakuusta asti, ja kun juhla ensimmäisen adventin jälkeen oli ohitse, oli aika ruveta lukemaan niihin tentteihin, jotka juhlien valmistelu oli siirtänyt prioriteettilistalla tieltään. Joten rauha syömmessäin olen odottanut tätä joulua, ja kun varmistui, että Annikka ja Janne tulevat luokseni Québeciin, on rauhan lisäksi odotukseen liittynyt iloa ja intoa. Mutta ei stressiä. Ja kuinka ollakaan, lauantaina aloin aivan spontaanisti suunnitella joulumenyytä. Ja lohi graavautui sunnuntaina. Joten, summa summarum, eniten Suomen joulusta kaipaan teitä kaikkia siellä, joita en tänä jouluna saa nähdä!

Viime viikon loppupuoli oli mainio. Historianopiskelijoiden joulujuhlat torstaina olivat riehakkaat. Kaikki olivat innoissaan kun tentit ja iänikuiset kirjalliset tehtävät viimein oli tehtyinä. Jokin aika sitten kirjoitin täällä Québeciläisen yhteiskunnan katkeruudesta. Haluan vielä korostaa, että silloin puhuin hyvin yleistävin ja yhteiskunta-analyyttisin termein. Siitä on nimittäin katkeruus kaukana kun näiden veli-ja siskokultien kanssa vaihtaa vapaalle!

Perjantaina tapasin ruotsalaisia kavereitani. Sofien ja Fredrikin luona olin syömässä, sitten Québec Rempartsin jääkiekko-ottelussa. Joukkueemme voitti 8-5, joten viihdyttävä ottelu oli! Minun ja S:n ja F:n lisäksi mukana myös niin ikään ruotsalainen Sanna. Sanna lähti jo takaisin Ruotsiin, mutta palaa Kanadaan keväällä. Ja Ottawaan, minnekäs muualle. Ja harjoittelijaksi suurlähetystöön, minnekäs muualle. Joten nyt olen tavannut harjoittelijoita Suomen (Anni-serkkuni, Sanna, Jussi), Tanskan (Helle) ja Ruotsin (Sanna) suurlähetystöistä. Panskandinavismi on ilmeisestikin päivän sana Kanadassa. Miinus Norja, mutta heillähän on öljyä.

Ja kiireisen syksyn jälkeen koitti sunnuntaina se kuuluisa joulurauha. Olen pakkaillut tavaroitani muuttoa varten (niin, typerää, 25. päivä, mutta en silti stressaa sitä yhtään!) ja oleillut itsekseni, ihmetellyt rauhaa ja hiljaisuutta ja nauttinut. Olen myös ollut yhteyksissä moniin perheenjäseniin ja ystäviin Suomessa. Hassulta tuntuu, 6 kk mennyt johonkin. Vaikka kyllä se on paljon antanutkin, tämä aika, joten ei varsinaisesti voi sanoa, että mihis se puoli vuotta oikein meni? Se meni ranskan puhumiseen, opintoihin, juhliin, reissuihin, uusien ystävien hankkimiseen, kuorossa laulamiseen ja squashin pelaamiseen. Ja osa ajasta, onneksi ei liian suuri osa, meni kodin ja tärkeiden ihmisten ikävöimiseen.

En vielä toivottele jouluja, koska "luukku 24 aamulla Suomen aikaa" jää teiltä muuten avaamatta. Paljastuksena sanon, että silloin ei tarvitse lukea luritteluja vaan kuvien katseleminen riittää. No, toivotan kuitenkin joulut.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille rakkaille sinne Suomeeni kaukaisehen, ikävä on kova!

Loppukevennys:

Nämä nasut pelasivat Rempartsin matsin erätauolla. Kaverit viettivät liioittelematta enemmän aikaa jään pinnalla maaten kun luistellen. Ja tummapaitaisen joukkueen maalivahdille ei koko viisiminuuttisen ottelun aikana selvinnyt maalivahdin tehtävän sisältö - tyyppi pyöri ympyrää maalin edustalla ja vilkutteli tutuille yleisössä ja vähät välitti punalampun toistuvasta syttymisestä maalinsa takana!