Koulustani, joulustani

En ole tainnut kirjoittaa tänne vielä kauheasti faktatietoa yliopistostani, aloitetaan siitä:

Université Laval (nimetty Nouvelle-Francen ensimmäisen arkkipiispan François-Xavier de Montmorency-Laval:in aka Monseigneur Laval:in mukaan) on noin 44 000 opiskelijan ja 2500 professorin työpaikka. Tiedekuntia on joka lähtöön, ja niinpä muusikot, lääkärit, teekkarit, agronomit, humanistit ja kaikki muut pölvästit jakavat saman kampuksen. Arkipäivisin kampusalue on oma kaupunkinsa, ihmisiä on aivan tuhottomasti joka paikassa, vaikka alue onkin valtava. Lavalin ainut virallinen kieli on ranska. Yliopiston perustamisvuosi on 1852, mutta sen suora edeltäjä, Québecin seminaari, perustettiin jo 1600-luvulla (perustajana kukas muukaan kuin Monseigneur Laval). 1960-luvulle asti Laval sijaitsi Québecin vanhassakaupungissa vanhan seminaarin paikalla hyvin pittoreskissa ympäristössä. 1960-luvulla yliopisto osti sitten vanhan farmin Ste-Foysta noin 5 kilometrin päästä keskustasta. 1960-1970 -luvuilla nousi tälle uudelle kampukselle sarja aivan käsittämättömän rumia betonikuutioita. Nämä "pavillon"it toimivat edelleen tiedekuntien opetustiloina. Itse koulutukseen liittyvien rakennusten lisäksi kampuksella on mm. neljä asuntolaa sekä mainio urheilukeskus PEPS, jossa opiskelijat saavat käydä polskimassa ja pelaamassa mailapelejä ilmaiseksi. PEPSissä on myös jääkiekkoareena sekä useampi kaukalo ja iso, lähes 20 000 katsojaa vetävä ulkoilma-areena kanadalaista jalkapalloa pelaavalle Lavalin joukkueelle. Eri pavillonit kytkee toisiinsa maanalainen tunneliverkosto talven paukkupakkasten varalta. Tunnelia on maan alla kilometrikaupalla.

Eilen loppui syyslukukausi minun osaltani. Maanantain ja tiistain tein töitä melkein kellon ympäri, ja niinpä olin aivan naatti eilen kun palautin viimeisen tenttipaperin. Väsynyt mutta onnellinen. Täällä on paljon kouluhommia, mutta nyt oli myös osin omaa syytä, että jäi niin paljon näille viimeisille päiville. En nimittäin malttanut jättää väliin erinäisiä läksiäisiä, joita järjestettiin pitkin viime viikkoa ja viikonloppua. Mutta nyt on kaikki reilassa ja fiilis loistava.

Tänään kävin koululla valitsemassa kursseja ensi lukukaudeksi. Näyttäisi siltä, että sosiologiaa tulee kaksi kurssia (teoriaa molemmat, yleiskurssi ja strukturalismin kurssi) ja historiaa yksi (teoriaa tämäkin, L'Histoire d'aujourd'hui). Olen käynyt vastaavat kurssit Suomessa, mutta a. kiinnostaa eroaako näkökulma täällä Akademin opetuksesta ja b. kertaus on opintojen Mutsi. Lisäksi opiskelen espanjaa ja nyt taas myös kurssin verran ranskaa ensi keväänä.

Nyt on joulun lähtölaskenta käynnissä ja kivalta vaikuttaa liuku pyhiin. Tänään on hissalaisten joulujuhla, huomenna menen ruotsalaisten tuttujen luokse syömään ja sitten katsomaan Québec Rempartsin lätkämatsia, ilta kulkee nimellä "uppvärmning inför Vancouver". Kyseessä siis sama jengi joka lähtee helmikuussa olympialaisiin ja Ruotsi-Suomi -peliin, jeeeeee!

Ensi viikolla tulee mahdottoman m(i)eluisia vieraita, kun serkkuni Annikka ja serkkuavopuoliso (johdettu sanan 'prinssipuoliso' logiikasta + avo-etuliite lisätty) Janne tulevat tänne joulunviettoon. Valitettavasti muutan uuteen asuntoon vasta 25. päivä aamulla, mutta ei hätää, olemme siirtäneet jouluaterian 25. päiväksi, kuten paikallisiin tapoihin toki kuuluukin. Sunnuntaina 27. päivä serkkuni ja serkkuniavopuoliso lähtevät takaisin kotiinsa Ottawaan. Minä vaihdan lakanat majatalossani ja vastaanotan vanhempani sekä siskoni Marja-vauvan (16 v.)tänne. Joten hyvältä näyttää, folks!

Tulen kaipaamaan täältä monia, monia asioita, joita en vielä onneksi osaa ajatella. Tänään tajusin kuitenkin yhden niistä. Juttelin ystäväni Kaarle "Body" Wirran kanssa Facebookissa. Hän on tulossa tapaamaan minua tänne keväällä, kuten muutama muukin Valioyksilö Suomesta. "Kaki" tulee paikalle ylhäisessa yksinäisyydessään ja haluaisi visiteerata New Yorkissa tullessaan. Niinpä lupauduin menemään häntä sinne vastaan, ettei haissi joudu siellä yksin pyörimään. Ja maailman luonnollisimmalta asialta tuntui luvata tuollaista, ja sitten katsella netistä, että paljonkos se meno-paluu -bussi nyt sitten sinne maksoikaan (euroissa alle satasella saa). Vasta tuntien päästä juolahti mieleeni, että perkunas, on se nyt sentään aikamoista, että täällä sitä vaan bussilla bäräytellään NYCiin. En siis halua mitenkään kehuskella tällä vaan päinvastoin osoittaa, kuinka paljon arvostan sitä, että olen niin onnekas, että tänne olen päässyt. Ja Wirran paikalle saapuminen on hyvä tekosyy tehdä taas reissu ihmeelliseen NYCiin! Muuten, Karibialle tai Etelä-Amerikkaankin pääsisi suht. halvalla täältä... Mutta ei kaikkea voi eikä pidä saada!

Québecin kirjeenvaihtaja lopettaa nyt turinat taas toistaiseksi, voikaa hyvin ja pitäkää yhteyttä! Täällä pakkasta 17 astetta ja aurinko paistaa, mutta eihän siinä teille eskimoille ole mitään ihmeellistä!

Muuten, kun lukee tenttiin tai kirjoittaa ainetta niin tulee tehneeksi yllättävän paljon kaikkea älytöntä niinä epätoivon hetkinä kun tuijottaa tyhjää Word-dokumenttia tai laskee jäljellä olevia tenttikirjan sivuja ja kiroilee, itkee, tai nauraa hysteerisesti. Niinpä löysin aivan mainion sivun netistä. Tältä sivulta voi seurata maailman laivaliikennettä reaaliajassa! Aivan mahtavaa, katsokaa vaikka kun siellä m/s Sea Wind puksuttaa Turun ja Tukholman väliä. Myös Lawrence-joen liikennettä tulin seuranneeksi, yllättävän hiljaista. Ja tässä linkki.

Kuvia:

1. Maisemaa pohjoiseen. Iltaisin tämä näkymä on aivan maaginen, kun sadattuhannet valot syttyvät taloissa ja autorouteilla vuorten rinteillä. Surkulakamerani kapasiteetti ei valitettavasti riitä maiseman yökuvaukseen, mutta käyttäkää mielikuvitusta tai tulkaa paikan päälle pällistelemään.

2. Kampusta PEPSiltä kuvattuna. Lippuja: koulu, Québec (provinssi), Kanada. Hiljaista on näin lomien aikaan, lisätkää kuvaan mielessänne ne 44 000 opiskelijaa, jotka kiirehtivät luennoille.

3. Koulubusseja. Takana siintävät yksinäiset vuoret.

4. PEPS, vasemmalla osa futisareenaa.

5. Minun osani kampusta (miinus PEPS, jossa pelaan squashia ja polskin, sekä PUB Universitaire jossa päästän paineita toisinaan). Vasemmalla humanistisen tiedekunnan ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan rakennus, jossa luentoni ovat. Oikealla em. tiedekuntien kirjasto, jossa sirpaloidun tenttikirjojen ja Word-dokumenttien äärellä. Suoraan edessä kampuksen arkkitehtonisen rumuuden havainnollistavin ilmentymä, karsea, kirkkoa muistuttava Faculté de musique, jossa laulan kuorossa keskiviikkoisin.