Innostunut sonnI

Morjensmorjens! Ostin viime viikolla englanninkielisen yleisesityksen Québecin historiasta. Kirjan kirjoittajat ovat Québecin historian asiantuntijoita Montréalin kummastakin yliopistosta. Olen selannut kirjaa minkä olen ehtinyt, ja voi mitä tavaraa, olen aivan haltioissani. Lisäksi löysin muutaman erinomaisen tieteellisen artikkelin québeciläisestä identiteetistä netistä, ja ruokahalu sen kun kasvaa syödessä. En jaksa odottaa, että historiankurssini alkavat syyskuussa. Etenkin 1800-luku on erinomaisen mielenkiintoista aikaa identiteettihistorian näkokulmasta, ja olen löytänyt jo niin monta yhtymäkohtaa Suomeen, että jos Joku ei kirjoita näiden maiden kielioloista ja identiteeteistä vertailevaa gradua, kunhan pääsee takaisin Suomeen, niin Joku on itseensä pettynyt.

En tylsistytä teitä nyt enempää näillä jutuilla, mutta annan pienen hauskan esimerkin historian poukkoilusta. Selitän lyhyesti käsitteen "kanadalainen" (ransk. canadien/-nne, engl. canadian) historian:
Kun Jacques Cartier "löysi" Kanadan vuonna 1534, tapasi hän alkuasukkaita (irokeesejä), jotka opettivat hänelle kylää tarkoittavan sanan "kanata". Cartier ja muut 1500-luvun ranskalaiset kutsuivat intiaaneja tästä lähtien kanadalaisiksi. 1600-luvulla canadien sai uuden merkityksen. Sillä tarkoitettiin Canadan siirtokunnassa syntyneitä "ranskalaisia" ihmisiä erotuksena Ranskasta tulleisiin ensimmäisen polven siirtolaisiin. Seuraava käänne osui 1800-luvulle, jolloin myös englanninkieliset kanadalaiset alkoivat puhua itsestään kanadalaisina, koska he eivät enää halunneet olla englantilaisia. 1800-luvun loppupuolella, ja voimakkaammin 1960-luvulla quebeciläisen identiteetin ja kansallistunnon jälleen aktivoituessa, nousi esiin tarve erottua englanninkielisistä kanadalaisista. Niinpä käsite "québecois/-e" yleistyi käytössä, ja nykyään québeciläiset puhuvat itsestään ensisijaisesti québeciläisinä, ja vasta sitten kanadalaisina.

Tällaisia. Sunnuntaina kävin nauhoittamassa edellisessä blogitekstissä mainitun audioguide-nauhan. Yves, joka pyörittää taksivenefirmaa, haki minut autolla yliopistolta ja nauhoittelin 55 tekstinpätkää hänen tietokoneelleen. Nauhoituksen jälkeen ajoimme läheisen Wendaken Huron-reservaatin läpi. Muutoin oli samannäköistä kuin ympäröivällä omakotialueella, mutta kyltit olivat Huron-intiaanien kielellä.

Maanantaina koulua ja uimista. Illalla yliopiston pubissa Jean-Francois'n kanssa. Erittäin mukava kaveri New Brunswickistä, ja mikä hauskinta, hän on täällä aina jouluun asti! Tiistaina menin koulun jälkeen keskustaan, St-Jean-Baptisten viihtyisään kaupunginosaan. Kiertelin kirja- ja kitarakauppoja ja kahvittelin auringonpaisteessa. Iltapäivällä pyörälenkki Myran ja Patrician kanssa St-Charles -joen rannalla (Lawrencen sivuhaara). Eilen ei kummempia, koulua ja uintia taas, ja tentteihin lukemista. Tänään sitten tentin sekä kielioppi- että kulttuurikurssin välitentit, hyvin män. Ja pisteet menee tällä kertaa Suomeen ja Tapiolan lukioon, tai ehkä koko Suomen koulusysteemille, sekä Åbo Akademin ranskanopetukselle. Neljän vuoden aikana olen ehtinyt Suomessa oppia saman verran kielioppia kuin paikallisten alakoulun ranskanopettajien tutkintoon sisältyy. Tyytyväinen ja kiitollinen täytyy olla, että on saanut käydä koulun Suomessa!

Noniin, johan oli hehkutusta riittävästi yhteen blogitukseen. Nyt täällä on kuuma ja aurinko paistaa, joten lähden viikonlopun viettoon, terassi kutsuu! Oikein hyvää lähestyvää viikonloppua myös Suomeen, nauttikaa heinäkuun viimeisestä viikonlopusta (NIIIIIIIN se aika rientää!)!

Kuvat:
1. Laurentides-vuoristo siintelee.
2. Keskustan ulkopuolella näyttää mm. tältä.
3. Québec skyline. Ei nyt mikään New York, mutta kaupungin yleisilme on muutenkin hyvin eurooppalainen.