Elämä on kivaa, hyvä että sain haikeustekstin pois alta viime viikolla niin nyt on voinut taas elää päivä kerrallaan. Torstaiaamuna lähden posottamaan kohti New York Cityä, jossa tapaan ystäväni Kaarlen (katsokaa edellisen blogituksen kommenttiosion täydellisen ja tyypillisen sekopäinen harmaakarhu etc. -kirjoitus jos haluatte tietää lisää). Annina ja yhteinen kaverimme Emma ovat myös sattumalta NYCissä samaan aikaan, kyllä on taas Suomea maailmalla!
Olen ennenkin todennut, että Suomella on todella hyvä maine täällä päin maailmaa. Ja näin se tosiaankin on, erinomainen paikka olla kotoisin. Ei herätä liikaa tunteita, mutta se minkä herättää on positiivista. Tällä hetkellä ystäväpiirissäni on meneillään pienimuotoinen Suomi-innostus, tyypit opettelevat suomea ja ensimmäinen vieras, Québecin (provinssi) oma poika Kaven, on alustavasti tulossa jo kesällä Pohjolaan. Saas nähdä, mutta hauskaahan tuo olisi. Graham on puolestaan innostunut Fintelligens-yhtyeen räpistä "Mikä boogie", ja se soi yhtenään kämpässämme nykyään. Nate taasen identifioituu nykyään suomalaiseksi ja sitä myöten eurotrashiksi.
Noniin, nyt ei lähde tämän syvällisempää läppää, nauttikaa elämästä, palataan sydänveripaltun ääreen taas jos tarvetta ilmenee!
Ja sitten kuvia!
Lauran, Patrikin, Grahamin ja Naten kanssa vietimme maalausiltaa viikko sitten sunnuntaina. Tarkoitus oli järjestää isompikin tapahtuma kera musiikin ja viinin, mutta Graham ryssi Facebook-kutsun ja niinpä olimme pienellä porukalla. Mutta ilta oli itse asiassa aivan loistava, sopivan rauhallinen sunnuntai-ilta. Idea moiseen taiteiluun tuli kun löysimme Grahamin kanssa sormivärejä asuntomme astiakaapista (vakituisen asukkaan peruja). Tässä illan parhaat tuotokset:
ylhäällä Naten maalaus "Finnish Disappointment"
alhaalla Patrikin maalaus "Otso's Disappointment"
ylhäällä vasemmalla oma maalaukseni, tilaustyönä tehty Naten antaman teeman "Prosperity" pohjalta.
ylhäällä oikealla Grahamin kokeellinen "Untitled"
Alhaalla Lauran minun antaman teeman "Emancipation" pohjalta tehty mestariteos.
Pari viikkoa sitten olin ruotsalaisten kavereideni kanssa hiihtämässä Massif de Charlevoix -hiihtokeskuksessa reilun tunnin bussimatkan päässä (kanukit puhuu aina ajallisesta etäisyydestä eikä kilometreistä, muuten. Ja jos joku nyt miettii, niin sanottakoon tässä yhteydessä myös, että Kanadassa on metrijärjestelmä joten maileista viis). Sää oli aivan fantastinen, kuten kuvista näkyy. Vuori on Lapin hiihtokeskuksia jonkin verran korkeampi ja se nousee suoraan joesta (St-Laurent / St Lawrence), joten maisemat ovat mahtavat.
Mont-Royal, Montréal. Nuoria ihmisiä maailman auringonpaisteessa. Sukupolvemme ylpeältä kalskahtava motto? No, ironia on ilomme. Sain lainata tätä iloista kuvaa Lauralta, tack för det!
oioioi, mä niin varastan ton taideillanviettoidiksen. mitä herkkyyttä, mitä värien sinfoniaa. ei ihme ettei sydänveripaltulle oo nyt tilausta kun oot saanut vuodattaa salaisimmat tunteesi taiteeseen. littipeukku tälle!
VastaaPoistaJag satte upp lite fler bilder igen idag. Vi måst fortsätta med konstkvällar här sen :) Det var en succé.
VastaaPoistaTerveisiä frankfurtista! Ollaan oltu koko viikonloppu äidin kanssa ollin, claudian, henrin ja nooran luona, ja tänään lähdetään klo 18. Täällä ihanan keväistä, suomessa kuitenkin vielä metri lunta! Terveisiä kaikilta!
VastaaPoistaSulla on taidegeeni, Otso! Jos tulee rahapula niin ei muuta kuin Turun torille myymään. Voi hyvin siellä.
VastaaPoistaKiitos - JÄLLEEN KERRAN - makoisista nauruista. Tämä taideiltanne oli aivan loistava idis. Ja mikä värien sinfonia, mikä sielujen syvyys, teoksien nimet huomioon ottaen.
VastaaPoistaÄiti alkoi murjottaa, kun näki nuo hiihtokeskus-kuvat. Suomessa on ollut lunta yhtäjaksoisesti marraskuun lopusta lähtien ja enemmän kuin koko elinaikanani, mutta äiti täällä valittaa, että lunta ei ole riittävästi - ärähdin sitten, että olisi nyt kiitollinen taakse jäävästä upeasta talvesta, jonka aikana on saanut hiihdellä joka päivä. Siihen mude totesi huoaten, että tottahan tuo, mutta nyt onkin juuri siksi käynnissä karmivat vieroitukset... Aurinko kun porottaa ja sulattaa lunta aivan järjettömällä vauhdilla.
Täällä Teijolla pääsiäismusa raikaa ja lumikellot kukkivat pihalla paikoissa, joista lumi on sulanut. Isä näki eilen valkomahaisen kärpän ja riehaantui kuin pikkupoika konsanaan. Äiti taas seurailee lintua, jolla on oranssi leukaläppä. Meininki siis aivan ennallaan... Huomenna perinteinen pääsiäissunnuntain munajahti. Tosin tänä vuonna Laura ei ole täällä regressoitumassa kanssani, vaan saan yksin metsästää munat äidin runovihjelappusten avulla.
Iloista pääsiäistä sinne pallon tois pualelle!