La diaspora canadienne

Hybriksenomaisesti lupasin, että tämä blogini käsittelisi Québecin suhdetta muuhun ranskankieliseen Kanadaan ja (etenkin) sama toisinpäin. Aika on kuitenkin niin kortilla, että vaihtoehdoiksi jäi blogipäivityksen lykkääminen hamaan tulevaisuuteen tai suunnitelmien muutos. Nopeasti kerron kuitenkin vähän aiheesta, kun kerta lupasin.

Québeciläinen identiteetti ei ole kovinkaan vanhaa perua, vaan syntyi 1900-luvun puolivälistä lähtien hiljalleen Québecin autonomian ja niin sanotun rauhallisen vallankumouksen (révolution tranquille) edetessä. 1970-80 -luvuille tultaessa Québec oli melko hyvin turvannut kielelliset ja kulttuurilliset oikeutensa Kanadan autonomisena provinssina (jos kirjoittaisin tämän ranskaksi, niin joku vetäisi minua todennäköisesti turpiin huomenna kaupungilla). Samaan aikaan Québecistä tuli monien kanadalaisten silmissä synonyymi ranskankieliselle Kanadalle. Asenne oli se, että francot pysyköön omalla puolellaan rajaa kun ovat itselleen sinne turvapaikan kerran kyhänneet. Niinpä ranskankieliset, jotka ovat asuneet esimerkiksi Ontariossa vuosisatoja, joutuivat huonoon asemaan. Ranskankielisiä on siis joka puolella Kanadaa:
-Ontariossa sekä lännessä, sekä historiallisesti että muuttoliikkeen (Québecistä) seurauksena
-New Brunswickissä, koska Acadie, Ranskan ensimmäinen siirtokunta Pohjois-Amerikassa, neljä vuotta ennen Québeciä, sijaitsi New Brunswickin ja Nova Scotian alueella.

Etenkin acadialaisten on vaikea hyväksyä sitä tilannetta, minkä Québecin virallinen status ranskankielisenä provinssina on luonut. Nyttemmin myös New Brunswick on muuttunut virallisesti kaksikieliseksi provinssiksi, mutta ranskalaisten osuus väestöstä siellä on pieni.

Miksi näitä kirjoittelen? Siksi, että mitä enemmän luen Acadiesta, sitä enemmän innostun siitä. Québecissähän ranskankieliset ovat itseasiassa enemmistö, ja englanninkieliset vähemmistö (sinänsä mielenkiintoinen tilanne kyllä!). Acadien tilanne on mielenkiintoinen siksi, että heidän identiteettinsä on huomattavasti vaikeampi kysymys. Ilman omaa Acadien provinssia (englantilaiset valtasivat Acadien ja karkottivat suurimman osan ranskankielisistä Québeciin ja Louisianaan 1750-luvulla) sopivaa referenssiä identifikaatioille on vaikea löytää. Acadialaiset ovat 1600-luvulta lähtien asuneet Kanadassa, mutta eivät koskaan Québecissä. Québeciläisiä emme ole, kanadalaisia meistä ei tule, olkaamme siis... Saan onneksi tehdä yhdelle kurssille esseen Acadiesta, joten ei tarvitse kaikkea tänne purkaa.

Noniin, ja tulihan sitä tekstiä taas, enkä päässyt edes kunnolla alkuun. Louisianan (ranskaksi Louisiane) ranskalaiset ja Uuden Englannin kanadanranskalaiset siirtolaiset jääköön rauhaan toistaiseksi. Mutta on nämä mielenkiintoisia asioita. Eipä kovin montaa maata tällä planeetalla ole, jossa ei kielellisiin oikeuksiin ja identiteettiin liittyviä kysymyksiä esitettäisi jatkuvasti. Uutinen baskinkurssistani ei ollut mikään varsinainen päivän piristys espanjalaisille kavereilleni, mutta mitä minä siitä huolin.

Viime blogin jälkeen on taas tapahtunut hirveästi. En edes yritä eritellä tällä kertaa sen enempää, ehkä ensi kerralla taas sitten. Voisi sanoa, että aika keskiviikkoaamusta sunnuntai-iltaan oli eräänlainen valtava räjähdys (hauska ja positiivinen sellainen, toki). Nyt on taas hieman rauhallisempaa ja eilen ja tänään olen saanut opiskeltua oikein kunnolla (palautin mm. elämäni ensimmäisen ranskankielisen sosiologian luentoreferaatin, saa nähdä miten pojalle käy) sekä urheiltua ja levättyäkin. Ja huomennahan onkin jo taas keskiviikko... Toisaalta kaiken hyörityksen keskellä myös tietty porukka mainioita ihmisiä on pysynyt kasassa, ja se tuo tietysti mukavaa pysyvyydentunnetta tässä kun elämän linkouksessa kaiken (muun) kirjopyykin kanssa pyöritään. <- hah hah!

Jääkää hyvin taas! Kiva oli saada kommentteja! Kaksi kummitätiäni ehti jo uhata läkähtymisellä, mutta älkää nyt sentään!

Kuva:
Orleansin saarelta Québecin ulkopuolelta. Olimme saarella poimimassa omppuja perjantaina. Korkein kuvassa näkyvä vuori on Mont-Ste-Anne, jossa on kuulemma hyvä hiihdellä myöhemmin.