Taitaa päästä laulu!

Noniin, nyt on koulu, opiskeluelämä ja itse nuorimies vauhdissa ja hyvin menee. Jopa niin hyvin, että on laulattanut vietävästi. Kanavoidakseni tämän energian sovinnaisella tavalla liityin eilen paikalliseen kuoroon. Choeur de l'Université Laval on sekakuoro, ja keski-ikä vaikuttaa olevan aika korkea. Mutta ei se mitään, todella sympaattisia ihmisiä tapasin eilen. Kaksi ranskalaista vaihtaria (Simon ja Anna-Belle) aloittivat eilen myös kuorouransa täällä ja heidän kanssaan oli pidemmät keskustelut. Havaitsin asian, jonka olen täällä jo useasti havainnut. Québeciläiset ja Kanadalaiset tietävät hyvin Suomen ja Suomen asiat, ranskalaiset eivät tiedä edes pääkaupunkia. Rankka yleistys, mutta täysin järjestelmällisesti olen tällaisen havainnon kyennyt tekemään täällä. Ja mainitsinkin asiasta Simonille ja Anna-Bellelle ja he vain nyökkäilivät iloisesti hymyillen. Kuoron jälkeen oli yksi kampuksen rakennuksista muutettu rock-klubiksi ja erinäiset Montréalilaiset bändit skulasivat korkeatasoista indierockia. Hyvä päivä, hauska ilta, jonka päätteeksi pyöräilimme vielä Ste Foylaiseen baariin puhumaan syvällisiä Okon ja Grahamin (esittely alempana) kanssa.

Muita kohokohtia männäviikoilta:

Viime viikonloppu.
Perjantai
Päivällä oli erinomaisen kaunis sää ja pyöräilin Musée des beaux-artsiin amerikkalaisen taiteen näyttelyyn. Ihan hyvä paketti oli. Näyttelyn jälkeen siirryin levyttämään (nuorisokieltä, tarkoittaa makaamista) Plaines d'Abrahamille (taistelukenttä ks. edellinen blogitus, nykyään valtava nurtsi). Luin Philip Rothin kirjan Everyman, jonka kirjan sisällä olevan kortin perusteella olen saanut vanhemmiltani nimipäivänäni vuonna 2008. Joten melkein kaksi vuotta kesti lukeminen. Rothimaisen synkkä mutta hieno tarina. Illalla oli sitten vaihtarikestit. Itse juhla ei ollut niin ihmeellinen (paitsi Québeciläinen kansantanssiosuus, johon kaikki osallistuimme, hauskaa oli), mutta ihmisten tapaaminen oli tärkeätä.

Lauantaina olimme edellisenä iltana jotenkin muodostuneella porukalla kaupungilla ja Bodies-näyttelyssä. Bodies-näyttelyssä on silikonilla kovetettuja ihmis"ruumiita", osalla vain verisuonet jäljellä, osalla lihakset jne. Ei niin yököttävää kun voisi kuvitella. Sivistävää, mutta kallista (17 dolsua opiskelijalta). Näyttelyn jälkeen terassikaffeilla (sää on nyt ollut mainio jo monta viikkoa). Roberto ja Mar(ia) Espanjasta, Michelle (British Columbia) ja Graham (Ontario) Kanadasta sekä Okko Kuopiijjosta (älä nyt suutu jos luet tätä) oli seura, ja loistavan hauskaa oli kyllä, hyvä porukka ja ranskaa on puhuttava koska spanskiystävämme eivät puhu englantia.

Sunnuntaina olin Alexis'n ("tukioppilaani") kanssa kaupunginmuureilla soittamassa kitaraa ja kaffeilla. Illalla Grahamin,G:n kämppiksen Matthieun (~Pariisi), Michellen ja Okon kanssa kaupungilla juhlimassa, koska maanantai oli vapaapäivä. Hauskan illan päätteeksi sain kotimatkalla aitokanadalaisen kokemuksen kun haisunäätä lönkytteli kotikatuni yli. Ei onneksi päästänyt lemuja.

Maanantain lauttaretki Lévisin kaupunkiin oli hyvä. Porukka pääpiirteissään sama kuin lauantaina. Sää oli kuin morsian ja vesille oli taas kiva päästä. Kyseessä säännöllinen lauttayhteys, joka maksaa vain vajaat 3 dollaria suuntaansa. Ja näkymät Québecin vanhaankaupunkiin huikeat, mesta on kuin tarjottimella tois pual jokke.

Marin ja Roberton seurasta inspiroituneena ronklasin vielä kurssivalintojani ja lisäsin espanjan alkeet maanantaiaamuun. Kun nyt kerran romanista kieltä puhun koko ajan, niin ajattelin että nyt olisi helppo vaihe yrittää aloittaa todellisen maailmankielen opettelu.

Noniin, tällaista kaikkea.

a+

(paikallinen nuorekas lyhennys sanoista "à plus tard"(= ~ nähdään myöhemmin)


Kuva:

Kotikaupunkini St Lawrencen etelärannalta kuvattuna