Yritän tiivistää tapahtumarikkaan ajanjakson jotenkin järkevään pakettiin.
Koulu
-alkoi maanantaina
-kursseja ma-ke, yhteensä 4kpl:
Arabimaailman etnologiaa ja historiaa; Kanadan hissan peruskurssi; La Nouvelle-France, eli Ranskan hallitsema Pohjois-Amerikka 1500-1700 -luvuilla, sekä Québecin yhteiskunnan muodostuminen ja kehitys (sosiologiaa)
-Kaikki kurssit vaikuttavat oikein mielenkiintoisilta. Kaikissa on tosin huomattava määrä kirjallisia tehtäviä, ja kaiken pitää olla ranskaksi. Joten kyllä täällä duunia saadaan tehdä oikein kunnolla syksyn aikana.
Ranska
-sujuu koko ajan paremmin. Kahdenkeskisissä keskusteluissa pysyn hyvin mukana, mutta jos on enemmän porukkaa (kuten juhlissa), niin välillä tekee kyllä tiukkaa. Aksenttiin tottuminen ottaa vielä aikaa, ja nopeassa puheessa väliin heitetyt quebecismit menevät toisinaan "isokovaa" yli hilseen. Aivot ovat aivan nollilla aina päivien päätteeksi, mutta päivä päivältä on helpompi puhua ja ymmärtää.
Sosiaalinen elämä on ollut erittäin vilkasta, vaikka hissan laitoksella ei vaihtareille olekaan yhtään minkään näköistä ohjelmaa tai infoa. Muutenkin vaihtareille on paljon vähemmän järjestettyä menoa kuin esim. Suomessa. Toisaalta olen tavannut paljon paikallisia ihmisiä, ja sehän on itse asiassa paljon parempi. Vaihtareihin ehtinee törmätä vuoden aikana kyllä. Poikkeuksena Marie, joka on täällä myös Åbo Akademista. Kävimme kaupungilla katselemassa ja syömässa torstaina. Lisäksi olen tavannut kolme tanskalaista tyttöä, Karen, Helen ja Aya. He opiskelevat jotain business-kamaa, ja heille ja muille business-vaihtareille oli tietenkin järjestetty ohjelmaa koko viime viikoksi. Liityin tämän business-jengin seuraan keskiviikkoillaksi Petite Grenouilleen, ja mainio ilta oli. Hissa ei ole seksikäs aine, ja rahaakaan ei ole vaihtareiden viihdyttämiseen, kai se on pakko hyväksyä. No, huumormielellähän näitä kirjoittelen, hyvä on ollut olla täällä.
Kaksissa kotibileissä olen ollut myös, lauantaina fondue-juhlat Kavenin luona, K ja kämmpiksensä ovat kotoisin Gaspesiessa sijaitsevasta Amqui:n (micmac-inkkareiden kieltä: "paikka, jossa pidetään hauskaa") kaupungista. Kaikki muut vieraat olivat kyseisestä huvikaupungista, joten vähän teki tiukkaa pysyä mukana keskusteluissa. Eilen olin Stefanin (Anne-Marien poikaystävä) läksiäisissä. Stefan lähtee Ranskaan vaihtoon perjantaina, ja A-M menee perässä kuukauden päästä. Hassua asiassa on se, että kun he tulevat takaisin tammikuun alussa, niin minä pönötän vieläkin täällä! 10 kk on pitkä aika, mutta eipä siinä mitään. Juhlat olivat hauskat joka tapauksessa, ja tutustuin moneen uuteen tyyppiin, oikein sivistynyttä sakkia! Ja Stefanin kanssa sovimme, että kunhan he palaavat Ranskasta, niin otamme jääkiekon pelaamisen ohjelmaan. Joten pistäkää mude ja faija luistimet ja hanskat megeen siihen talvipakettiin! Kiits.
Maanantaina osallistuin hissan fuksiaisiin, tai fuksiaisten jatkoihin. Minua ei millään tavalla oltu informoitu asiasta, mutta maanantain kurssilla tapasin Christophe-nimisen kolmannen vuoden hissanopiskelijan, joka kutsui minut ko. tapahtumaan. Menimme bussilla mökille Québecin ulkopuolelle. Mökillä oli sitten ruokaa, juomaa ja ohjelmaa. Hauskaa oli, tapasin kaikkien uusien opiskelijoiden lisäksi paljon hiukan pidemmälle ehtineitä opiskelijoita. Ja kaikki olivat ystävällisiä ja kovin kiinnostuneita kuulemaan Suomesta ja vaikutelmistani Québecistä. Tervetuliaismalja juotiin Confédérationille (lyhyesti selitettynä = Kanadan (liitto)valtion symboli), joka toivotettiin painumaan h****ttiin. Aika rajua menoa siis...
Minulla on myös oma kummioppilas täällä. Alexis on yhteiskuntatieteiden opiskelija, joka vietti viime kevään Turussa vaihdossa (mistä näitä tulee!?). Joka tapauksessa, koska olen jo asettunut kaupunkiin, Alexisin ei tarvinnut viedä minua kädestä pitäen erinäisiin koulun ja elämisen kannalta tärkeisiin paikkoihin. Niinpä menimme olusille Sacrilege-baariin St. Jeaniin perjantaina. Hyvä tyyppi kyllä, tällä viikolla tarkoitus palata asiaan hänen kanssaan.
Nyt on myös alle kuukausi siihen, kun ensimmäiset vieraat saapuvat tänne Suomesta. Siskoni Eeva+avec saapuvat 28. syyskuuta, ja ovat kyllä kovasti odotettuja vieraita. Ohjelmassa muun muassa auton vuokraaminen ja Prince Edward Island! Muuta perhettä odotan tänne joulun jälkeen ja muutamien ystävien kanssa on neuvottelut käynnissa ajankohdasta. Joten, lyhyesti, vaihto-opiskeluvuoteni täällä, c'est parti astheure!
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näyttääpä hauskalta ja "hieman" myös haastavalta tuo ohjelma! Sportti on tärkeää vastapainoksi, vaikka joka päivä, ja kyllähän sen tiedätkin. Niin: milloin niiden lätkäkamojen pitäis olla perillä, noin suurin piirtein? Vai selvitätkö vielä saisitko sieltä lainaamalla tai käytettynä ostamalla. Tarjontaa luulisi olevan hokin kotimaassa...
VastaaPoistaniin siis tuo separatismi tai sen henkisyys - aikamoista! Skotlannissa muutenon myös aika kovat paineet, puuhaavat kansanäänestystä. Mihinkähän yes-tulos johtaisi vai johtaisko mihinkään?
VastaaPoistaEi niil ole kiirettä, et rauhas katsotaan. Voin kattoo käytettynä täältä tietty. Yes-tuloksesta Skoteissa tai täällä, ongelmallisinta olis varmaan se, että vaikka yes-puolue voittaisi niin kansa olisi liian jakautunut uuden valtion rakentamiseen. Täällä esim -95 kansanäänestys päättyi suurin piirtein 50-50, mutta just ja just liittovaltion kannattajien eduksi. Mutta jos olisikin ollut toisin päin, niukka enemmistö itsenäisyyden kannattajille, niin aika hurja tilanne olisi syntynyt. Elikä suurempi enemmistö tarvittaisiin, jotta se olisi mahdollista. Näin mun näkökulmasta ainakin. Noniin, höpöhöpö jne. lähden ensimmäisiin vaihtarijuhliini täällä. Moro!
VastaaPoistamoi! me varattiin just ihan mieletön majoitus pei:lle!! tai siis otettiin sinne yhteyttä et mahtuuko yhteen huoneeseen kolme vai laitetaanko sut koirankoppiin...kun sanoit ettet tartte mitään erikoista. jei! muuten, kyl mekin voidaan niit lätkäkamoja tietty tuoda, tai talvivaatteita ainakin. koht hei nähhään!
VastaaPoistavaadimme lisää tekstiä! t. anonyymi lukija arkenin kirjastosta
VastaaPoistahuomenna tulee, on aikaa kirjottaa kun ei o kursseja. Kiitos mielenkiinnosta :)
VastaaPoistaTerveiset Caenista, Normandiast. Kävin maailman turuil ja toreil ihmisoikeuskonferenssissa ja tyypilliseen, päällepäsmäröivään tapaani päädyin pitämään puhetta Normandian ihmisoikeus- & rauhanjärjestön johtajille ja Ranskan EU-komissaareille. Suoraa mielipidettä ja konferenssissa rakennetut 10 ehdotusta sos. tilanteen parantamiseks Euroopan laajuisesti. Että tällaista olen nyt ruvennut puuhaamaan saatuani itseni ravisteltua eroon virallisesta invalidi-statuksesta.
VastaaPoistaMaanantaina sitten sosiaali- ja kulttuuriantropologian perusopinnot käynnistyvät ja tapaaminen Suomen YK-liiton edustajan kans. Opetusministerille lähtee myös tallennetta ja iloista haastetta konferenssin tuloksena.
Voidaan puhua, että Normandian maihinnousualueet olivat kuitenkin vielä upeampi kokemus, kuin konferenssin päätös-/lehdistötilaisuus. Juno Beachilla yksin samoillessani nousi jotain omituis nestettä silmiin ja tais poskellekin jotain vierähtää. Kaikin puolin ravisteleva kokemus. Missä me oltais jos D-Day-tapahtuman olisivat menneet toisin?