Syksy tulee

Päivittelenpäs nyt taas, ettei tule pitkää taukoa ja sitä myöten kauheaa tekstioksennusta myöhemmin. Stabiili on olotila ja sää jo vähän syksyinen. Täällä sitä ollaan ja niin edespäin, ihmetys ja isoin innostus siitä, että "hyvänen aika, minähän olen Québecissä" on haihtunut. Hyvä niin. Mutta hauskaa on, en toki tarkoita sitä!

Alkuviikosta paikallisessa, hyvin laadukkaassa Le Devoir -sanomalehdessä oli artikkelisarja vuoden 1759 taistelusta Plaines d'Abraham -kentällä Québecin kaupunginmuurien ulkopuolella. Taistelussa kenraali Wolfen brittiarmeija löi kenraali Montcalmin kanadalais-ranskalaiset joukot ja sai haltuunsa Québecin kaupungin. Tapahtuma on erittäin kiistelty, sillä Montcalmilla oli muurit suojanaan, mutta silti hän päätti kohdata engelsmannit muurien ulkopuolella. Molemmat kenraalit kuolivat sekavassa ja lyhyessä taistelussa. Monta kysymystä on vastaamatta, kuten se, miksi Montcalm teki kuuluisan ja kohtalokkaan ratkaisunsa. Toinen suuri kysymys on taistelun merkitys. Perinteisessä Kanadan ja Englannin historiankirjoituksessa tätä Seitsenvuotisen sodan taistelua on pidetty ratkaisevana siinä kehityskulussa, jonka seurauksena koko Kanada siirtyi Englannin alaisuuten Pariisin rauhassa 1763. Monet historioitsijat ovat nyttemmin kyseenalaistaneet taistelun merkityksen, sillä tosiasiallisesti se oli vain yksi kahakka monien Québecissä käytyjen taisteluiden joukossa. Ranskalaiset voittivat mm. Sainte Foyssa Québecin ulkopuolella (minä asun Ste Foyssa!) vielä vuonna 1760, mutta englantilaisten laivasto ehti hätiin ennen ranskan laivoja ja näin ollen Québecin kohtalo oli sinetöity. Plaines d'Abrahamin symboliarvo on tietysti kova, koska pääkaupunki (Québec) vallattiin taistelun seurauksena ja koska molemmat kenraalit kuolivat taistelussa. Joka tapauksessa, taistelu on ajankohtainen nyt, sillä sen 250. vuosipäivä on syyskuun alussa. Väkisinkin tulee mieleen Pohjolassa parhaillaan muisteltava Suomen sota ja erityisesti Suomenlinnan antautumiseen liittyvät tapahtumat, ja kovaa keskusteluahan niistäkin vielä käydään. Ranskan tappio merkitsi Kanadan ranskalaisille sitä, että he ovat vuoden 1763 esivallan vaihtumisesta lähtien kokeneet, että heidän katolinen uskonsa (nykyään vähenevissä määrin) sekä äidinkielensä ovat vaarassa. Näin traumatisoiva tapahtuma ei Suomen sota seurauksineen lie ollut (ainakaan Suomen puolella Pohjanlahtea asuville!)

Perjantaina vietimme hauskan iltapäivän Anne-Marie:n kanssa, hän kertoi paljon hyödyllisiä juttuja historian opiskelusta Québecissä. Ja koskapa olemme molemmat historian opiskelijoita ja koska A-M on asunut Turussa ja meillä sitä kautta on yhteisiä tuttuja niin puhuttavaa riitti. Kahvittelimme St Roch -kaupunginosassa, joka on Québecin trendikkäin mesta tällä hetkellä, paljon jänniä kauppoja, klubeja ja kahviloita. Lopuksi sain vierailla A-M:n ja hänen poikaystävänsä Stefanin upeassa kämpässä St Jeanissa. St Jean on ehdoton lemipaikkani Québecissä, kirjakauppoja, musaliikkeitä, ravintoloita,kahviloita, pubeja ja jänniä asuintaloja. Jos olisin Québecissä pidempään niin muuttaisin ehdottomasti St Jeaniin. Haittapuoli on pitkä matka koululle (n. 5 km) ja sitten kun pakkaset toden teolla paukkuvat niin uskon, että olen tyytväinen siihen, että asun lähellä koulua (eikä maksa paljo mittää).

Muuten olen viettänyt taas paljon aikaa Kavenin ja kumppaneiden kanssa, viikonloppuna täällä oli Matt, Michael ja Jason Michiganista (Kavenin kavereita K:n ex-tyttöystävän [Michigan] kautta) Heidän kanssaan olimme lauantaina ensin Kavenin kotona (5 km yliopistolta länteen = poispäin vanhastakaupungista, kaukana!), sitten St Jeanin (lähellä vanhaakaupunkia) illassa ja yössä, sunnuntaina pelaamassa biljardia ja myöhemmin hauskalla "bôite à chansons" -tyyppisellä La petite grenouille -klubilla. Täällä on paljon bôite à chansonseja (="laululaatikko") Kyseessä on baari, jossa on joka ilta trubaduuri, joka skulaa québeciläisiä klassikoita ja uudempia lauluja. Nämä paikat ovat todella suosittuja ja nuoriso osaa paikalliset laulut kyllä todella hyvin, ulkoakin. Ja olutta on tietysti myös tarjolla. Kolmikon vierailussa oli myös se hyvä puoli, että saatan vierailla Michiganin suomalaisalueilla myöhemmin syksyllä, ja nyt on sohvapaikka ko. osavaltiossa (joka tietenkin on aika iiiiisoo, mutta kuitenkin).

Ai niin, meinasin unohtaa. Äiti älä nyt suutu, mutta ostin kitaran. Tarkistin, että on halvempaa ostaa täältä kuin postittaa Suomesta, enkä sitä paitsi uskaltaisi luottaa kitaroitani postin käsiin Atlantin yli. Mutta halvalla sain Yamahan F-310 -mallisen teräskielisen akustisen, joka on hintaisekseen loistava. Myyn poies sitten ennen kuin palajan. Olen opetellut jo muutaman québeciläisen rallatuksen. Tässä yksi (ei toki esittämänäni, mutta kuitenkin): http://www.youtube.com/watch?v=Fd2e0Sv2J9k

Jaahas. Koulu alkaa ensi viikolla, sitten on varmaan taas enempi uutta kerrottavaa. Heips nyt!

Kuvat: olen unohtanut kuvata, pahoittelen. Yritän muistaa jatkossa. Laitan nyt kuitenkin otoksen uusimmista hankinnoistani: sinkkuhuushollin minikahvinkeitin, kitara, Québecin kartta ja mmmmmainio, aivan mainio Québecin ranskan sanakirja "Multidictionnaire de la langue francaise"