Vihdoin kotona

Siltä nyt tuntuu, kun Study Permit on taskussa. Eilen kävin paikallisessa Kelassa, yliopiston kansliassa sekä pankissa hoitamassa asioita, jotka voin panna vireille vasta nyt, kun virallisesti saan opiskella tässä maassa. Samaan aikaan kansliassa oli kolme ranskalaista, ja meille pidettiin yhteinen infotilaisuus. Juuri Euroopasta tulleet ranskalaiset olivat täynnä kysymyksiä, mutta itse tiesin jo lähes kaiken. Tajusin, että on aivan loistava tilanne aloittaa opinnot uusien ihmisten kanssa kun on jo valmiiksi asettunut kouluun ja kaupunkiin.

Pyöräretki oli hauska mutta hikinen ja tuskainen. Kokonaismatkaksi tuli n. 300 kilometriä, ja kun tämän jakaa kolmelle päivälle ja ottaa huomioon, että pyöräilykuntoni ei ole (ainakaan ei ollut) mitenkään huipussaan, niin kyllä teki tiukkaa välillä.

Lähdin maanantaiaamuna Québecistä, päämääränäni St Georgesin kaupunki reilut sata pyörätiekilometriä kotikaupungistani etelään. Saavutin St Georgesin kahdeksalta illalla. Päivä oli kuuma, yli 30 astetta oli ollut Québecissä seuraavan päivän lehden mukaan. Usko meinasi loppua muutaman kerran. Väsymyksissäni missasin yhden Pont barré -kyltin, ja jouduin valitsemaan viiden kilometrin paluun ja kahlaamisen välillä. Valitsin jälkimmäisen, ja operaation onnistuttua sain itse asiassa lisää energiaa loppumatkan selvittämiseen. Sisään checkausta seurannut illallinen St Georgessa tuntui taivaalliselta. Tukikohtanani oli Motel Charles -niminen motelli, joka ajoi asiansa oikein mainiosti.

Tiistaina oli vuorossa rajan ylitys Maineen ja paluu St Georgesiin (n. 90 km yhteensä). Siinä missä Québec-St Georges -väli oli hyvää tietä, paikoin jopa aivan loistavaa pyörätietä, oli matka rajalle hirveässä kunnossa olevaa highwayta, jossa oli lisäksi vielä useita tietöitä. Pyöräkaistaa ei ollut, ja rekat jylisivät ohi aivan vierestä. Rajalle tullessani olin jo taas aivan loppu, ja muuta syötävää en saanut kuin suklaata Duty Free -kaupasta. Rajalla ei raja-asemien lisäksi ollut mitään. Ei mitään. Pelkkää korpea. Onneksi kaikki meni hyvin ja sain virallisen Study Permitini. Sedät molemmin puolin rajaa olivat oikein ystävällisiä ja kyselivät innokkaasti pyöräretkestäni. Takaisin päin oli mukava ajaa, sillä tuuli oli myötäinen, pilvet demppasivat hiukan auringon paahtavaa kuumuutta, ja Study Permit repussa lämmitti kummasti mieltä. Kaikki meni hyvin, kunnes 20 km ennen St Georgesia iski raju ukkoskuuro. Odotin sen ohi menemistä puun alla keskellä maaseutua, ja vähän kyllä pelotti. Ajattelin, että jos nyt jotain sattuisi niin kukaan ei kyllä tietäisi, missä olen (tai tietäisi korkeintaan 100 km säteellä). Mutta eipä sattunut mitään, ja tunnin odotuksen jälkeen matka jatkui, ja pääsin onnellisesti motellille.

Keskiviikko olikin sitten yhtä juhlaa. Koska Mainen raja sijaitsee Appalakkien itäisimmillä rinteillä, oli menomatka Québecistä nousua. Nyt pääsin laskettelemaan takaisin Québeciin, ja sääkin oli viileämpi. Pieni vastatuuli ei haitannut. Vähän ennen Québecin siltaa onnistuin vielä eksymään, mutta tajusin onneksi virheeni nopeasti. Kotona oli aika kuninkaallinen fiilis.

Joten nyt on nähty eteläisintä Québeciä ja entrattu laillisesti opiskelijana maahan. Eilen illalla olin lasillisilla Kavenin kanssa yliopiston pubissa, erittäin terävä kaveri, opiskelee yhteiskuntatieteitä. Hyviä keskusteluja oli mm. katolilaisuuden vaikutuksesta québeciläiseen moraalisysteemiin. Puhuimme tietenkin myös "arkisemmista" nuorten miesten asioista, ettei nyt tule käsitystä että täällä pelkästään hikaroidaan.

Nyt lähden St Rochin kaupunginosaan tapaamaan Anne-Marie'ta. A-M on Lavalin hissanopiskelija, joka oli Åbo Akademissa vaihto-opiskelijana vuonna 2007. Tuolloin olin itse intissä, joten en ole koskaan tavannut Anne-Marieta. Mutta ystäväni Hemu lähetti minulle Suomesta A-M:n yhteystiedot ja nyt menemme sitten kaffelle. A-M on luvannut neuvoa, keiden proffien kursseja kannattaa valita.

Hyvää taiteiden yötä kaikille Helsingissä oleville ja muille kaikenlaista muuta hyvää!

1. Silta oli suljettu, joten pääsin kahlaamaan.
2. Välillä pyörätie oli hakusessa.
3. Tällaisia olivat kaikki matkalla näkemäni pikkukaupungit. Kuvassa Saint-Joseph-de-Beauce ja ympäröivää maaseutua.
4. Kanadalaista maisemaa. Majava vaan puuttuu.










5. Viimeinkin rajalla!
6. Tässä vaiheessa oli vielä pari kilsaa taitettavana...
7. Välillä oli näinkin mahtavaa pyörätietä.
8. Tuolta kaukana laaksossa jossain on St Georges.
9. Melkein kotona. Québec Pont de Québeciltä nähtynä. Kaunis näky kuolemanväsyneelle pyöräilijälle.