Je m'appelle Saku Koivu et ca c'est mon équipe

Olipahan hieno vajaan viikon mittainen keikka Ste Agathe-des-Montsiin ja Montréaliin. Torstaina juhlimme porukalla kurssin päättymistä, aamulla lähdimme sitten Myran kanssa kello kymmenen bussilla Montréaliin. Myran vanhemmat (isä Leonard, lääkäri, äiti Lynn, sosiaalityöntekijä, pyörittävät omaa firmaa Ottawassa) hakivat meidät Montréalin bussiasemalta ja näyttivät minulle sen jälkeen kaupunkia - molemmat kun ovat Montréalista kotoisin (he ovat kielipakolaisia. Englanninkielisten quebéciläisten etua ajava Alliance Quebec arvioi, että n. 350 000 englanninkielistä montrealilaista lähti kaupungista kuuluisan loi 101 -asetuksen jälkeen. Ko. asetus vuodelta 1977 teki ranskasta provinssin ainoan virallisen kielen.)

Ajoimme sitten Ste Agatheen (kartta: http://maps.google.com/maps?q=ste+agathe-des-monts,+quebec&oe=utf-8&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a&um=1&ie=UTF-8&split=0&ei=U22DSpuxCoiYMeLYtOcE&sa=X&oi=geocode_result&ct=title&resnum=1 Lac Manitou- järvi ei näköjään näy google mapsissa, mutta paikka ihan tuon Ste Agathen kylän lähellä), jossa Myran perheen kesäpaikka on. Aivan viehättävä satavuotias talo Lac Manitou- järven rannalla. Laitan kuvan mukaan, maisema oli varsin kotoisa suomalaiselle, lehtimetsää tosin kasvoi järven rannoilla. Väkeä oli enemmänkin paikalla, ja iltaisin oli aina suuri yhteinen illallinen, johon sukua kerääntyi läheisistä taloista. Koko suku on juutalainen, ja etenkin Myran isän näyttelijäserkku Doreen innoissaan kertoi erilaisista traditioista kaiken muun puhumisensa ohella. Aivan hervottomia tarinoita sai kuulla tältä naiselta! Ja sunnuntaina olimme hänen talossaan hänen 61-vuotissyntymäpäivillään. Doreen kaivoi pakastimesta vodka-pullon ja sanoi, että "Otso, olet aivan liian kohtelias, tyypillinen skandinavialainen, katsotaan millainen olet oikeasti!" Ja niinpä jouduin nappaamaan muutaman naukun Doreenin seuraksi (muut eivät juoneet vodkaa). Mutta jatkoin silti kohteliasta linjaani, ei huolta! Ihmiset olivat ylipäätään aivan fantastisen vieraanvaraisia ja ystävällisiä, en tiedä mitä sanoa, kovin kiitollinen olen huolenpidosta ja yritin sen parhaani mukaan välittää isännilleni. Mielettömän hieno kokemus, hieman haikeana lähdin Montréaliin aikaisin maanantaina.

Mutta onpahan kaupunki tuo läheinen metropoli! Nukuin keskustassa sijaitsevassa hostellissa, ja tutustuin jo ensimmäisenä iltana lontoolaiseen Rakeshiin, jonka kanssa kiipesimme Montréalin keskustassa sijaitsevalle Mont Royal -kukkulalle ihailemaan maisemia (kuva alhaalla). Illallista söimme intialaisessa paikassa keskustassa. Tiistaina lähdimme aikaisin liikkeelle ja suuntasimme ensin Île Ste Hélènelle, jossa vierailimme Biosphère-ympäristökeskuksessa, vähän kuin Heureka, mutta kertoo ympäristöstä ja ekologisuudesta. Keskus sijaitsee Expo 67:n kuuluisassa USA:n paviljongissa (kuva alhaalla). Sää oli kaunis, ja paviljongin näköalatasanteelta avautui todella miellyttävä näkymä Lawrence-joelle ja viereiselle Île Notre-Dame:n saarelle, jossa sijaitsee puistoalueiden lisäksi Formula 1 -rata ja Montréalin Casino. Saarelta metroilimme Parc Olympique -puistoon. Rakesh kiipesi paikalliseen stadikan torniin ja meni läheiseen sisätiloissa sijaitsevaan eläintarhaan, minä käytin neljä tuntia Montréalin kasvitieteellisessä puutarhassa vaeltamiseen. Ajasta tunnin istuin katoksen alla pitämässä sadetta. Täällä voi jo luottaa siihen, että jossain vaiheessa päivää ropsahtaa takuulla. Illalla söimme Rakeshin kanssa vanhassa kaupungissa. Montréalin vanha kaupunki on vähän kuin Québec, mutta ei läheskään yhtä iso, hieno eikä hyvin säilynyt. Hollantilainen Sep, johon tutustuin ranskankurssilla, lähetti viestiä että on Montréalissa ja tapasimme hänet baarissa keskustassa. Sep oli lyöttäytynyt yhteen muutaman hänen kanssaan samassa hostellissa asuvan tyypin kanssa ja niinpä meillä oli aika hauska illanviettoporukka, kokonaisuudessaan eurooppalainen. Mukana mm. Clement Narbonnesta, joka aloittaa maisteriopinnot Université de Montréalissa syksyllä, sekä müncheniläinen Tanja, joka on vuoden vaihdossa New Brunswickin Saint Johnissa. Mutta Montréal kaiken kaikkiaan todella tunnelmallinen ja hieno kaupunki, palajan varmasti useasti.

Olen puhunut Saku Koivusta kolme kertaa Ste Agathe-Montréal -reissun aikana. Otsikon lause tuli esille keskustelussa Doreenin hammaslääkärimiehen Freddyn kanssa. Hän kertoi, että kun Montréalin lehdistö oli tarpeeksi kauan grillannut Saku-parkaa (syystä että kaveri ei halunnut puhua ranskaa), taipui hän sanomaan edellä mainitut sanat esitellessään joukkueensa ennen ottelua (tietämättömille tiedoksi: Saku Koivu oli Canadiens de Montréalin pitkäaikainen kapteeni, ensi kaudeksi S Koivu siirtyy Anaheimiin). Kun söimme Rakeshin kanssa intialaisessa maanantai-iltana, maksoin aterian kortilla. Tarjoilija tuli sitten nähtyään suomalaisen korttini kertomaan, että Saku ruukkasi syödä samaisessa ravintolassa pari kertaa kuussa. Haikeutta äänessään hän sitten huokasi, että eihän se Saku enää tänne tule syömään kun muutti Kaliforniaan. Kolmas kerta: eilisiltana juttelin erään ranskankielisen montrealilaisen kanssa ja kuultuaan, että olen Suomesta hän kysyi tietenkin heti tiedänkö Saku Koivun. Kysyin, että eivätkö francot ole iloisia, kun ranskaa puhumaton Koivu lähtee. Mutta kaveri vastasi suru puserossa, että samapa tuo, ja että Saku Koivu tulee aina olemaan "nôtre capitaine". Että tällaisia Koivusta. Käy myös esimerkkinä Montréalin kielioloista. Kaupunki siis täysin kaksikielinen, ja ravintoloissa tarjoilijat puhuvat englantia ja ranskaa täysin sekaisin. Loi 101:n takia kaikki kyltit kaduilla ovat kuitenkin vain ranskaksi. Miettikääpä näitä kun kuuntelette québeciläisten marmatusta ranskan kielen asemasta, kolikolla on aina kaksi puolta. Hehhehe.

Tänään kävin Montréalin taidemuseossa, ihan hyvät kokoelmat. Tulin sitten kotiin (bussimatka Montréal-Québec kestää vajaa 3 h ja maksaa opiskelijalle 45 dolsua), ja kivaa on olla kotona taas. Pari päivää otan nyt todella rauhassa ja nukun pitkiä öitä, katsotaan sitten taas mitä sitä keksii. Voekaahan hyvin!

Kuvat:

1. Lac Manitou -järven maisemaa. Huomatkaa kajakki, Kanadassa kun ollaan. Pääsin itsekin melomaan kanootilla.
2. Suomi maailmankartalle! Le Journal de Montréal noteerasi Timo Kaukosen maailmamestaruuden.
3. Downtown Montréal Mont Royal -vuorelta nähtynä.
4. Biosphère, jenkkien paviljonki vuoden 1967 maailmannäyttelystä. Karkkitehti Richard Buckminster Fuller.
5. Mont Royalin risti. Québeciläinen yhteiskunta on erittäin maallistunut, mutta lukemattomat kirkontornit ja kuvassa oleva risti muistuttavat katolisista juurista.