Kirosanat tulevat tunnetusti kaikissa kulttuureissa tabuina pidetyistä asioista. Québecin historia englantilaisten valloituksesta 1759-60 lähtien on katolisen kirkon vallan historiaa (rikkaat englantilaiset kauppiaat ja katolinen kirkko jakoivat todellisen vallan). Québecin provinssi oli osin tästä tilanteesta johtuen takapajuinen ja jokseenkin kehittymätön yhteiskunta aina 1960-luvun rauhalliseen vallankumoukseen saakka. Tällöin Jean Lesagen Parti Libéral ajoi läpi joukon uudistuksia, jotka lähettivät provinssin nopeasti etenevien uudistuksien tielle ja lopettivat kirkon valtakauden. Sen enempää historiaa tässä selittämättä (sitä lajia seuraa takuulla lisää myöhemmissä blogiteksteissä) voidaan siis todeta, että hyvin pitkään katolisella kirkolla oli merkittävä valta ja voima, ja sitä ei käynyt vastustaminen. Niinpä turhautuminen täytyi purkaa muilla tavoin.
Québeciläisen kiroilun kohteena ei ole Jumala tai kirkko sinänsä, vaan erilaiset katolisen kirkon messuihin ja oppeihin liittyvät esineet ja asiat. "Tabernaakkeli", "sakramentti" sekä "kalkki" ovat kaikki kirosanoja täällä. Asiaan kuuluu, että kirosanojen lausuttu ja kirjallinen muoto ei ole sama kuin alkuperäisiä asioita tarkoittavien sanojen muoto. Näin se toimii: (tabernacle-> tabarnak! , sacrement-> sacrament! , calice-> calisse!). Nämä kiroilut ovat québecin ranskan rankimmasta päästä, eivätkä siis ole mitään herran pieksut -tyyppisiä heittoja. Jos siis tulette joskus Québeciin, älkää muistelko näitä sanoja.
Tällaisia täällä on taas opittu, ja pääasiassa vielä kurssien aikana!
Keskiviikkona tuli iloisia uutisia Suomesta - Study Permitini oli viimein saapunut Espooseen. Illalla juhlistamassa tätä tietoa pubissa. Arran-nimisen tyypin kanssa olen puhunut paljon. Saksan ja Sveitsin rajalta kotoisin oleva kaveri kävi sisäoppilaitoksen Ontariossa, jonka jälkeen Vancouverissa asuva kiinalainen perhe adoptoi hänet. Kaiken tämän, sekä muiden ihmeellisyyksien jälkeen kyseinen henkilö puhuu nyt kunnioitettavan montaa kieltä. Keskenään olemme puhuneet ranskan, englannin, saksan ja ruotsin sekoitusta ja nyt hän opettelee minun sekä Youtube:n johdolla suomea. Nykyään hän opettaa ranskaa ja mandariinikiinaa Vancouverissa, mutta epäilemme kaverini Seanin kanssa, että kyseessä on vakooja. (<-vitsi)
Torstaina oli kurssin puolesta järjestetty risteily joelle. Menin mukaan, vaikka epäilytti. Hölmö tilaisuus olikin, laivan kansi oli tanssilattia, jossa oli tarkoitus sitten heilua. Risteilyn jälkeen menimme Seanin kanssa syömään ja tilittämään tuntojamme mokomasta älyttömyydestä. Ihan hauska oli silti tavata ihmisiä laivallakin. Ja tietysti vesille on aina kiva päästä.
Tänä viikonloppuna olisi ollut mahdollisuus lähteä Montréaliin Seanin ja muutaman muun tyypin kanssa. Muuton takia en kuitenkaan voinut mennä mukaan, ja täällä on nyt kovin rauhallista. Eilen katselin leffaa Jorgen (Kolumbia) ja Stephanien (Toronto) kanssa, tänään Patrician kanssa museossa. Musée National des Beaux-Arts du Québec ei ollut peruskokoelmiltaan valitettavasti erityisen vaikuttava. Kohokohta oli Jean-Paul Riopelle:n taiteelle omistettu huone. Kaverin hienot suhertelut tuovat mieleen Jackson Pollockin.
Ja huomenna sitten muutan, onpa mahtavaa! Seuraavaan blogitekstiin kirjoitan tunnelmia ja liitän kuvia uudesta huoneesta. Nyt hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille! Tätä kirjoittaessani sain terveisiä kotimaasta. Kiitos sille iloiselle punakalle joukolle, joka lähetti minulle äsken (aamuyöllä Suomen aikaa) perinteisen sarjan synkronoituja synttärionnitteluviestejä. Kauhea ikävä tuli teidän (tai meidän) surkeita juttuja ja teitä! Pärjätkää!
Kuvat:
TAUSTALLA Québec, ihmiset hyvät. Iso linnamainen rakennus on 1800-luvulla pykätty hotelli Château Frontenac. Tuolla komealla paikalla on perinteisesti sijainnut kenraalikuvernöörin linna, mutta se on joka rakentamiskerran jälkeen aina lopulta palanut maan tasalle. ETUALALLA apina.
+ Linkki hienoon kuvaan kaupungin skylinesta joelta nähtynä, ilman apinaa: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c8/79_-_Qu%C3%A9bec_-_Juin_2009.jpg
Tabernaakkeli sentään! Kiitos erityisen maittavista nauruista, tämä apina repesi totaalisesti. Tämä kulttuuriantropologisesti arvokas tieto täytyy välittää kanssa-hihhuleilleni. Et siis ehkä tiedä, mutta olen n. vuoden ajan ollut nyt - terveyteni/sairauteni sallimissia mitoissa - seurakunta-aktiivi Agricolan kirkolla (Tuomiokirkko-SRK:n hankkeitten alaisuudessa). Vastaan syyskuusta lähtien lauantai-illoista huippumodernissa klubikahvilassa, joka on rakennettu Agricolan kirkon seurakuntasalirakenteitten päälle (tiukasti museoviraston vaatimuksia noudattaen). Kahvilaa pitää yrittäjä 6vrk/viikko, ja Vaulan&Suvi Kristan taideklubi pyörii tästä hetkestä ikuisuuteen. Tulen myös saamaan suntio- sekä sielunhoitajakoulutuksen. : ) Makoisaa.
VastaaPoistaÄh, rönsyilen kommenteissani kuin äitini konsanaan. Miksiköhän -.
Vielä kuitenkin lisättävä, että toissailtana koin elämäni ensimmäisen metallimessun. Olin sattumoisin Turussa ja vaelsin iltakymmeneltä vaikuttavaan Mikaelin kirkkoon. Hillitöntä. Suosittelen tulevaisuudessa metallimessua sekä sinulle, että erityisesti kaikille ei-suomalaisille. Siinäpä vasta sosiaali- & kulttuuriantropologisesti kiintoisa tapahtuma.
Kuvaat mielenkiintoisesti kohtaamaasi Arran-nimistä henkilöä. Ulkomaanmatkoillani olen törmännyt monesti ihmisiin, joiden elämäntarina on niin värikäs ja suorastaan mielipuolisen moniulotteinen, että olisi helposti kuviteltavissa henkilön olevan joko kirjailija/verbaaliakrobaatti TAI v a k o o j a . ;D NÄistä kohtaamisista olen saanut mehukkaimmasta päästä aineistia kirjallisiin väsäyksiini.
Innolla jatkoa odottaen,
Välimeren sardiini/Helsinkiin perustetun Afrobeat-kultin admin. Älä kysy.
"En ole luonteeltani sellainen, että keskittyisin yhteen asiaan. Nautin rönsyilemisestä. Mieluummin teen ja tutkin montaa asiaa yhtä aikaa, kuin keskityn yhteen ja olen vaaditun tehokas." -Topi Haarlaa, navettadiskoa seuranneena päivänä Haarlassa, Nummi-Pusulassa.
Äiti odotti ihan oikeeta apinaa! Ei kai laiva-ajelulla ollut sitä englanninkielistä opastusta, jonka sä teit?
VastaaPoistaOnnea vielä syntymäpäivänäsi!
Heippa hei! Vihdoin pääsen kommentoimaan! Tää oli ihan huippupostaus. Mut hei, muistanko oikein vaiko väärin, että Tintti-sarjiksissa olis käytetty tota "sacrament"-kirosanaa? Se merikapteeni tms. meinaan?
VastaaPoistaKiitos, Vaula rönsyilyistä, oli hauska lukea kuulumisia :) !
VastaaPoistaMare, ei Luojan kiitos ollut, se nyt vielä olisi puuttunut.
Hyvä Anni, Aatoksen ote löyhistyy! Saattaapa muuten olla, että Haddock päästeli tuota sakramenttia suustaan, totta! Miks Ottawa ei vastaa mun yhteydenottoihin? Sielt räpsähtää puhelinvastaaja korvaan, joka sanoo et Suomen suurlähetystö on auki ma-to 8-17. Ja ihan sama mihin aikaan ja mikä päivä soittaa ni aina soi sama virsi! Boooooh!