Lunta tupaan, reissun päälle ja muita latteuksia

Talvi tuli, mutta ei vielä jäädäkseen. Kuva alhaalla. Torstaina pyrytti koko päivän ja täällä oli pari päivää ihan valkoista. Öisin oli pakkasta, päivisin täysi kevät. Aurinko paistoi korkealta, lumi suli ja linnut lauloivat. Iltaisin loskaa, ihan niin kuin Suomessa. En ole vielä saanut harmituskohtausta ja tunnetta, että olisi pitänyt sittenkin mennä Etelä-Eurooppaan vaihtoon. Ja jos tänne tulee se luvattu hyvä talvi kohta niin mikäs sen parempi! Sukset ja lusitimet vaan kehiin. Netistä katselin viime viikolla, että läheisen Mont-Sainte-Anne -vuoren (jota kalliovuorten kainalosta tuleva Michele pilkkaa jatkuvasti) korkeusero on suurempi kuin esimerkiksi Suomen ja Ruotsin Lapin laskettelukeskusten suurin korkeusero. Joten ei ihan huono.

Koeviikko meni aika hyvin. Maanantain espanja meni loistavasti, samoin keskiviikon koe aiheesta La Nouvelle-France 1600-luvulla. Tuo jälkimmäinen kurssi on edelleen kyllä ehdoton suosikkini, professori on hauska mutta myös todella hyvä ja hän problematisoi todella mielenkiintoisella tavalla Québecin ja Kanadan historian kohtia ja historiografian käsityksiä. Nieuw-Nederlandissa oli esimerkiksi vielä 1600-luvun alussa paljon enemmän ranskankielisiä kuin Nouvelle-Francessa konsanaan, ja tästä professori Laberge taittoi, että Pohjois-Amerikan vanhin ranskankielisyys ei suinkaan ole Kanadalaista perua. Herra on varmaankin federalisti kun uskaltaa sanoa asiat niin kuin ne ovat.

Tiistain Kanadan hissan tentti meni vähän mönkään, koska olin epähuomiossa jättänyt lukematta yhden tärkeän meilin, missä käytännössä sanottiin, mitä kokeessa tullaan kysymään. Niinpä vastasin vahingossa esimerkiksi, että paleointiaanien kulttuuri kehittyi 9000 vuotta sitten vaikka oikea vastaus on 11500 vuotta sitten. Koe oli muutenkin aikamoinen lottokuponki, enemmän yläaste- kuin yliopistotyyliä. No, ei auta itku markkinoilla.

Kokeisiin lukemisen lisäksi olen kirjoittanut kaksi työtä. Sosiologia tuli valmiiksi jo viime viikolla, perjantaina ja eilen puristin paperin arabimaailman etnologian kurssille. Eilen kadotin kaksi sivua valmista tekstiä kun kirjaston tietokone jumitti. Harmitti jonkin verran. En halua esittää itseäni työn sankarina, mutta väitän silti urheasti että olen ensi viikon lomani ansainnut. Eilen jo vähän förskottia kun olin Kavenin ja K:n kämppisten kanssa katsomassa lätkämatsia läheisessä urheilubaarissa. Ja oli kyllä mieletön ottelu, Canadiens voitti Rangersin lopulta jatkoajalla 5-4. Kaupungilla sitten vielä parissa paikassa.

Ostin nyt myös lennot Vancouveriin ja takaisin 18.-25.2. ja puhuin Arranin (kaveri kesältä, Vancouverista) kanssa. Saan asua hänen luonaan tai lainata hänen matkoilla olevan kaverinsa kämppää, aika mahtavaa. Matkan kohokohtana siis 21.2. pelattava Suomi-Ruotsi -ottelu, johon sain ostaa lipun ruotsalaisilta kavereiltani (jotka tulevat myös peliin) sillä ehdolla, että kannatan Ruotsia. Aion rikkoa sopimusehtoja. Mutta mieletöntä tulee, saa nähdä sekä Suomen että Ruotsin parhaat pelaajat livenä.

Huomenna aamulla lähdemme Okon kanssa Ottawaan, jossa serkkuni Annikka ja Jannensa asuvat. Anni on töissä Suomen suurlähetystössä ja Janne urheilutoimittelee. Ihan loistavaa kun on sukua täällä, hauska viikko varmasti tulossa. Alunperin oli tarkoituksena tehdä Grahamin ja Okon kanssa ns. Windsor-Québec -käytävän valloitus (10 päivää, 10 kaupunkia) mutta olen oikein tyytväinen, että olemmekin nyt viikon paikoillamme ja saan tavata samalla Annia ja Jannea kunnolla!

Ai niin, ja tiistaina sain kortin, jossa luki "Du fattas" ja allekirjoituksena kauhea kasa kaikkien loistavien Brahe Djäknarista ja Florakörenista tuttujen ystävien nimiä. Mahdotonta kuvata sitä riemun ja koti-ikävän sekamelskaa, jonka koin, mutta vilpitön ilo oli päällimäinen tunne toki!

Kuva:
1. Lunta Campuksen keskuspuistossa.
2. Ensilumi kotipihalta kuvattuna. Huomatkaa kuvassa myös Stop-merkki. Ranskassakin Stop on Stop, mutta Québecissä sen pitää tietenkin olla Arrêt!